Ruskalle tuli monta uutta asiaa kerta heitolla. Meitä kaks jalkaisia oli yhteensä 8 ja sitten Ruskalle oli kaverina suunnilleen samanikäinen irlanninsetteripoika Mosku. Koiruudet löysi heti yhteisen sävelen. Ja siitä alkoi Hundkarusellen. Punavalkoinen karvamöykky vilistää edelleenkin mun silmien edessä jos laitan ne kiinni. Ne riehui, paini, juoksi, säntäili ja teki tutkimusretkiä pitkin pihaa. Ainoaksi ongelmaksi koitui Ruskan toimimattomat korvat. Ekana päivänä niihin sai vielä jonkunmoisen yhteyden, mutta vikana aamuna ei enää mitään saumaa. Mosku tuli kyllä hienosti kutsuttaessa, mutta Ruska vaan katto että "Hei ei kuule koske mua!" ja jatkoi matkaa naapurin terassille. Mä jotenkin olin herätelly toiveita, että kun Mosku tulee, niin Ruska seurais sitä, mutta sepä oli tietty ihan liikaa kuviteltu.
No hauskaa niillä ainakin oli ja oli meillä immeisilläkin. Syöty on, pikkasen juotukin ja saunottu.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti