Edistystä?

Mä olen nyt yrittänyt palkita Ruskaa kun saan siltä huomiota lenkeillä. Se ei kuitenkaan ole ollut kovin edistyksellistä. Ensin tulee edelleen kaikki muu ja sitten kun se muu on hoidettu alta pois, saan mäkin vähän huomiota. Yhden jutun olen tosin vasta tajunnut. Mähän puhun koko ajan. Kaikille muille tää ei varmaan oo mikään uutinen. ;) Tarkoitan lähinnä koiralle pälättämistä. Tää ei siis oo sitä 'käsky'-sanojen hoentaa tyyliin -istu-istu-istu-istu. Sen verran mäkin sentään tajuan, että turha sille on mitään hokea, kun ei sille ole vielä mitään opetettu. Ja sitten kun on pidetään ne sanat ihan yksittäisinä. Ja näin. Se puoli mulla on kyllä ihan sisäistettynä. Mutta sellasta höpinää. "Mihispäin sä nyt oot menossa?", "Et viittis hei sikailla" tai "Tuuppa sitten mennään himaan" ja pälä pälä blaa blaa... Suu käy koko ajan. Tää on joku jäänne Frodon kanssa toimimisesta. Sehän poimi koko ajan tosta mun ajatusten virrasta ne tärkeet jutut ja toimi sen mukaan. Tai sitten se luki mun ajatuksia, en mä tiedä. Frodolle mun ääni oli myös rauhoittava tekijä. Kun esim. ohitettiin muita mun oli helppo rauhallisesti höpötellä sille ja se tiesi, ettei tarvi alkaa hötkyymään kun mulla on tilanne hallussa.

Ruskan kanssa onkin kaiketi käynyt niin, että sille kaikki löpinä on samaa merkityksetöntä äänihelinää vaikka mulla välillä olis ihan oikeesti asiaakin. Ei se osaa eritellä sitä. Tietenkään! Miksi osaisi? Hittolainen, enhän mäkään jaksais itteeni kuunnella. Se mihin mä myönnän syyllistyneeni on Ruskan nimen jankkaaminen. Siitä on tullut sille sitä samaa huttua kuin se kaikki muukin mitä mun suusta ulos tulee. Nyt meikkis siis keskittyy pitämään läpensä ummessa. Se onkin huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty. Mutta mä yritän koko ajan. Pari päivää oon tässä tsempannu ja jotenkin musta tuntuis, että joku ideantynkä tässä saatais olla. Mä oon siis ihan hiljaa vaan, annan Ruskan haistella ja puuhastella ja pidän rintamasuunnan sinnepäin mihin ollaan menossa ja kyllä se sieltä sitten tulee ja lähtee just sinne suuntaan mihin pitääkin. Ja kun mä puhun sille, niin sitten onkin tiedossa jotain superkivaa. Nameja, ruokaa, leikkiä, leluja...

Chill Out Fido! How to Calm Your Dog – kirjassa mä oon päässyt vähän eteenpäin. Siinä käsitellään siis koiran rauhoittumista, mikä olis Ruskalle todellakin tarpeellista. Hyvä pointti siinä oli esim. ruoan vaikutus koiran aktiivisuustasoon. Hiilarimössöä syöttämällä koiran verensokeritasot saa heittelemään ihan samalla tavalla kuin ihmisilläkin. Ruska syö tällä hetkellä Nutron nappuloita ja Puhtia, että sikäli pitäis olla se puoli suht hallussa. Pikkasen Nutrolinia ripautan joukkoon. Barffaus olis tietty paras vaihtoehto, mutta mä en toistaiseksi oikein luota itteeni, että ehtisin opiskella aihetta tarpeeksi, että saisin koostettua just oikeanlaisen ravinnon. Kirjassa seuraavana on harjoituksia, joista ensimmäinen on rauhoittuminen omalle viltille. Ohjeet oli tosi selkeät ja sitä varmasti tässä koetamme. Ainoa mikä mua jostain syystä suunnattomasti häiritsee on se, että kirjassa omistaja on 'Pet Parent'. Se on jotenkin tosi imelästi sanottu, mutta ehkäpä mä pääsen sen ohi ja pystyn ottamaan hyvät ohjeet muuten talteen. ;)

Ruskan automatkustus on siis mennyt pahempaan päin. Nyt tulee yrjöt joka kerta kun mennään johonkin. 15 min. matka ehkä vielä menis, mutta ei yhtään pidempi. Pari viikkoa pidettiin kokonaan taukoa ja edelleen on sama juttu. Viime viikolla oli pari sellaista päivää, että Teemun piti viedä Ruska ulos kun mä en ollut kotona ja Ruska ei suostunut lähtemään sen kanssa. Ensin aattelin, että se on jotekin onnistunut pelästymään Teemun kanssa ulos lähdettäessä, mutta kyse taisikin olla siitä, että Ruska luuli joutuvansa autoon. Tänään se nimittäin teki saman myös mulle. Oltiin pihassa pesemässä autoa ja sen jälkeen ajattelin viedä Ruskan ulos. Se haistoi auton mun käsistä paineli koppiinsa ja ei todellakaan lähtenyt mihinkään vähään aikaan. Tarttis siis todellakin tehdä jotain tällekin asialle. Siispä siedätys alkakoon. Täydellisellä ajoituksella Canis-lehdessä oli aiheesta juttu ja ohjeet kuinka toimitaan (kiitos bongaamisesta ja skannauksesta Hanna!!). Näillä siis mennään. Harmillisesti ensi viikoksi automme lähtee taas lainaan, mutta tehdään niin paljon kun voidaan. Itse ohje ei tunnu mitenkään vaikeelta, ainoa mikä mua mietityttää on se, että mitäs sitten kun meidän on pakko viedä Ruska autolla jonnekin? Meneekö koko homma sitten ihan vituralleen? Ja onko sen jälkeen ihan turha toivo kuvitella, että se lähtis siihen siedätyshommaan ollenkaan mukaan? Se on niin pirun epäileväinen (=fiksu).