Tarkoituksena on muuttaa Ruskan tunnetilaa autossa ja autoon liittyen. Ensimmäinen osa on ”Lähelle autoa”. Koulutuksen kriteeri on, että koira käyttäytyy rauhallisesti auton havaittuaan.
1.Ajetaan auto tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Avataan ovi/takaluukku. Niinpä niin olishan se omakotitalo ja piha ihan kiva, jos ei nyt muuten niin ainakin tässä tilanteessa. Mä en myöskään voi pitää Ruskaa vapaana, joten lähtökohtia en pysty tekemään niin ideaaleiksi kuin täydellisessä maailmassa. Ja täydellisessä maailmassa nyt olis jo kesä ja maa ei olis enää litimärkä ja auton vieressä ei olis likaista lumikasaa. Me laitettais vaan piknikki pystyyn nurtsille, Ruskalle 10 metriä liinaa ja se tulis lähemmäs sitten kun tulis...
2.Kokeillaan missä menee koiran huolestumisen raja.
3.Kuljetaan koiran kanssa lähemmäs autoa ja naksutellaan ennenkuin koira reagoi. Älä rauhoittele puheella. Ja tätä uudestaan ja uudestaan...
Kuulostaa äärimmäisen helpolta. Noh, me käytiin aamulenkillä ja käytiin auton luona hengailemassa. Mutta ei se vaan mee niinkun ohjeessa. Ruska alkoi heti epäillä jotain ja paineli puiden taa piiloon. Ja mä en ollut tarpeeks varautunut. Ei mulla ollut edes auton avaimia mukana että oisin saanut oven auki, mutta aattelin että paree alottaa ihan huudsin haltuunottamisella Ruskan kanssa. Ongelma on se että se ei edes kuule sitä naksutinta ulkona. Eli ei sitä niin vaan näppärästi naksutella ja jaella namia joka välissä kun ei sitä ne namit kiinnosta jos on tarpeeks hajuja lähellä. Mä kokeilin keppiäkin ja siitä sain sen sentään kiinnostumaan vähän. Eli mulla oli alunperin ihan liian surkee palkkio. Sisällä ne namit toimii, mutta ei ulkona. No hengailtiin kuitenkin siinä 10-15 metriä autosta puitten takana, missä se oli rentona haisteli ja kuopsutteli. Kun se kiinnitti muhun huomiota naksautin ja namitin. Jotenkin tuntuu, että tässä vaiheessa se oli unohtanut sen auton jo kokonaan. Välillä otin rintamasuunnan autoon päin ja mentiin hiukan lähemmäksi ja se tulikin perässä, mutta halusi sitten takaisin puiden taakse.
Sitten se innostui kaivamaan ihan jättisuuren montun yhden kuusen juureen. Annoin tyypin puuhastella. Aattelin, että jää ainakin kiva fiilis siitä paikasta. Välillä se veti henkeä ja sain kieltä naksauttamalla siihen yhteyden, sitten naksu ja nami. Se jopa malttoi syödä namin ja sitten taas multa pöllysi... Hehee, vähänkö sillä oli hauskaa! Nyt sitten pimpataan tarpeistoa. Otetaan kosketuskeppi mukaan. Namiksi kissanruokaa kongissa. Vinkulelu mukaan. Mitähän vielä keksis?
Iltapäivällä testattiin kissanruokaa ihan vaan tavislenkillä ja se olikin aika hyvä veto. Ruska kuuli nimensä! Se kääntyi katsomaan mua ja tuli hakemaan nannaa. Jei! Suuri läpimurto. Ihan tyhmää multa, ettei olla sitä kokeiltu. Aikasemmin ollaan tota kokeiltu vaan sisällä, kun aattelin, että se sotkee niin paljon, mutta itseasiassa se olikin tosi kätevää. Tällä tiellä siis jatketaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti