Ruska on muutaman päivän aivastellut. Ekan kerran kuulin sen perjantai-iltana. Ei se pahalta kuulostanut ja menokin sillä oli ihan normaalia. Olisko viitisen kertaa illan mittaan pärskähtänyt. Varmuuden vuoksi ollaan oltu erossa muista koirista, ettei pistetä mitään pöpöjä kiertämään. Eilen huomasin, että toinen silmäkin vähän rähmi. Ihan pikkasen siinä on punertavaa, mutta ei se mitenkään hälyyttävältä vielä näyttänyt. Tyyppi on muutenkin ollu aika oma ittensä, pikkasen rauhallisempi vaan. Ei siis lähetty (vielä) renkaat vinkuen päivystykseen, vaan ollaan seurailtu tilannetta. Tänään aamulla se oli aika väsyneen olonen, ruoka kuitenkin on kelvannut tosi hyvin ja ulkonakin jaksoi haistella. Karanteenissa se on tietty edelleen. Mutta iltapäivällä kun tulin teatterista se haki jo lelujaan leikkimään ja kun yritin juoksulenkin jälkeen venytellä, se oli normitapaansa koko ajan tiellä ja kiehnäämässä siinä, puremassa mun sukkia sun muuta. Ulkona hirveellä innolla olis mennyt kavereita (ja kaikkia muitakin) moikkamaan. Aivastuksia on tänään tullu ehkä kolme ja rähmää tosi vähän. En olis varmaan huomannu koko hommaa, jos en olis niin tiiviisti piskiä tuijottanu. Aamulla olin ihan ett heti ma-aamusta lekuriaikaa varaamaan jne. mutta ehkä me nyt vielä seuraillaan... Ainakin se esittää, että se on kokenut jonkun ihmeparantumisen. Ei se varmaan kauaa jaksa esittää, jos se onkin oikeesti kipee.
Toipilas teki pesän uusista sohvatyynyistä:
Nyt kun ei olla päästy kontaktiin muiden koirien kanssa, on ollu hyvä sauma harjoitella kontaktia. Oon myös todennu milloin se ei onnistu. Asioita jotka menee mun edelle on esim. toiset koirat, kepit, ruohotupot, lätäköt, ihmiset, oikeastaan mitä vaan... Olihan se helppoa silloin talvella harjoitella luoksetuloa jäällä kun siellä ei ole oikeastaan mitään muita virikkeitä, ei ole hajuja sekoittamassa pienen piskin päätä. Parhaiten Ruskaan saa kontaktin kun koira tms. tilanne on just mennyt ohi (ja ennenkuin se saa seuraavan päähänsä/nenäänsä). Niitä hetkiä mä oon yrittänyt naksauttaa kielellä ja namia naamaan.
Maanantai 12.4.Aamulla kun päästin Ruskan keittiöstä, se tuntu olevan tosi voimissaan, raahasi kaikki lelunsa ja luunsa olkkariin ja otti normiriehunnat sohvalla. Semmosta kaikkee mitä se yleensäkin tekee aamusin, kun me tehdään omia juttuja. Kaks kertaa aivasti ja silmä ei ollu rähminy, pikkasen siinä oli punertavaa vielä. Ei nyt kuitenkaan lähetty lekuriin, kun se oli niin täysin oma ittensä, mitenkään se ei siihen silmään kiinnitä huomiota. Josko olis ollut jotain ohi menevää, kyttääminen siis jatkukoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti