Meidän ihan ensimmäinen tavoite on siis saada Ruska kävelemään hihnassa säntäilemättä. Odotukset ei mulla oo kauheen korkealla, mutta eiköhän me jotakin saada aikaseksi. Suurin ongelma on se, että ulkona Ruska löytää yhdellä vilaisulla näkökentästään vähintään 59 mielenkiintoisempaa asiaa/esinettä kuin minä. Niinkun se laskisi Nikke Knattertonmaisen tarkasti mielessään kaavakuvia piirrellen, että kannattaako mua kuunnella vai ei. Yleensä ei. Mä jään aika alas Ruskan mielenkiintoisimmat-asteikolla. Mun pitää siis tehdä itsestäni mielenkiintoisempi. Tosin namit on niissä tilanteissa täysin turhia ja vaikka mä kieriskelisin maassa, pitäisin mitä tahansa ääntä ja heiluttelisin leluja ilmassa Ruskaa ei kiinnosta. Sitten kun se tilanne menee ohi, se tulee kyllä tosi innoissaan mun luo. Täytyy kaivella vielä tota Jane Killionin kirjaa, ihan kaikki tieto ja taikuus ei tainnut jäädä ekalla lukemisella päähän. ;)
Ajattelin kuitenkin aloittaa urakan sillä, että otetaan ulos mukaan Ruskan rakastama kosketuskeppi. Se on sisällä jo sen verran hitti, että saattais toimia ulkonakin. Ja naksutellaan tosi helppoja juttuja. Katseita ja kontaktia. Ensin kun ketään muita ei ole lähimaillakaan ja sitten ennenkuin Ruska reagoi. Sitten katsotaan miten siitä eteenpäin...
Sain Miiralta hyvän vinkin uudesta kirjasta kun toi edellinen on kahlattu läpi (siihen pitää kyllä vielä palata varmasti moneen kertaan). Tämä uusi on Nan Kené Arthurin Chill Out Fido! How to Calm Your Dog. Ruskalla kun on toi leikkimoodi päällä 24/7, niin ei varmaan olis pahitteeks joskus vähän rauhoittuakin. Pikaisella vilkaisulla siinä on jonkun verran samoja juttuja kuin Killionin kirjassakin, mutta esim. kappaleesta Exercise 9: Calm loose-leash walking voisi löytyä jotain lisäjippoja.
Vähän piti yrittää kuvata Ruskan uusia valjaita.
Mutta eiköhän meidän linssilude Orson tullut heti tsekkailemaan mitä tapahtuu. Saatiin siis taas naksuttelutreenailua oikean harjoitteluvastustajan kanssa. ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti