Koko lauma koossa taas

Nyt on lomailut tehty ja elukat haettu hoidosta. Rauhaisaa olelua niillä oli molemmilla ollut. Ruska oli ollut oma hassutteleva itsensä ja hienosti oli sillä mummolassa mennyt. Jostain syystä se oli tosin päätellyt, että siellä pitäisi heräillä viiden maissa vaikka kotona se nukkuu reilusti siihen asti kun me heräillään. Iloisena se tuli meitä vastaan, mutta kun näki, että autoon pitäisi mennä, niin meinasi kääntyä takaisin. Kotona se paineli tietty heti sohvalle ja luu suussa. Oliko meillä joku sääntö, ettei syödä sohvalla?

Orson taas oli aivan hiilenä kun kävin sen hakemassa. Se ei ollut yhtään tyytyväinen kun mamma tuli hakemaan kotiin. ;) Se on oppinut, että kun mä ilmestyn takaisin se tarkoittaa, että se joutuu heti kantokoppaan ja riepoteltavaksi. Orson siis pomppi hyvin mielenosoituksellisesti ympäri Tuikun kämppää ja töimäytteli takajaloillaan (mikä on kanien tapa tuottaa painokelvotonta tekstiä). Kyllä se sitten leppyi kun pääsi kotiin ja pitkästä aikaa parvekkeelle. Se ei ole sen jälkeen suostunut menemään sinne kun lumet tuli ja nyt kevätaurinko paistoi ihanan lämpimästi.

Seuraavaksi sitten jatketaan siitä mihin jäätiin. Olen tehnyt mielessä listaa, missä asioissa täytyy tsempata ja mistä voitaisiin tehdä kivoja temppuja. Ykkönen on ehdottomasti hihnassa kävely. Siis sitä poukkoilemisen määrää! Onneksi se ei ole ton isompi, niin saa pideltyä vaikka homma ei vielä sujukaan, siis yhtään. Sitten on pikku juttuja: valjaiden laitto (jos ei vaikka yritettäis syödä niitä), operaatio: pikku kavereiden vapautusrintama (ei syötäis muutenkaan hihnaa ei omaa, eikä muiden) jne. Korvat sillä hukkuu täysin, kun se tapaa muita koiria, mutta sitä en uskalla vielä toivoa, että se oikeesti kuulisi sillon mutkin... ;) Tarkoituksena olisi siis tehdä huolella ihan oikea suunnitelma siitä miten edetään ja sitten vaan toteuttaa se. Voi kuinka helppoa!

Mutta ei me ihan just heti mitään alotella, nyt lähdetään ihan pikkasen vaan riehumaan lamppuharjaveljesten Paan ja MauMaun kanssa...