Toimintasuunnitelma

Meidän ihan ensimmäinen tavoite on siis saada Ruska kävelemään hihnassa säntäilemättä. Odotukset ei mulla oo kauheen korkealla, mutta eiköhän me jotakin saada aikaseksi. Suurin ongelma on se, että ulkona Ruska löytää yhdellä vilaisulla näkökentästään vähintään 59 mielenkiintoisempaa asiaa/esinettä kuin minä. Niinkun se laskisi Nikke Knattertonmaisen tarkasti mielessään kaavakuvia piirrellen, että kannattaako mua kuunnella vai ei. Yleensä ei. Mä jään aika alas Ruskan mielenkiintoisimmat-asteikolla. Mun pitää siis tehdä itsestäni mielenkiintoisempi. Tosin namit on niissä tilanteissa täysin turhia ja vaikka mä kieriskelisin maassa, pitäisin mitä tahansa ääntä ja heiluttelisin leluja ilmassa Ruskaa ei kiinnosta. Sitten kun se tilanne menee ohi, se tulee kyllä tosi innoissaan mun luo. Täytyy kaivella vielä tota Jane Killionin kirjaa, ihan kaikki tieto ja taikuus ei tainnut jäädä ekalla lukemisella päähän. ;)

Ajattelin kuitenkin aloittaa urakan sillä, että otetaan ulos mukaan Ruskan rakastama kosketuskeppi. Se on sisällä jo sen verran hitti, että saattais toimia ulkonakin. Ja naksutellaan tosi helppoja juttuja. Katseita ja kontaktia. Ensin kun ketään muita ei ole lähimaillakaan ja sitten ennenkuin Ruska reagoi. Sitten katsotaan miten siitä eteenpäin...

Sain Miiralta hyvän vinkin uudesta kirjasta kun toi edellinen on kahlattu läpi (siihen pitää kyllä vielä palata varmasti moneen kertaan). Tämä uusi on Nan Kené Arthurin Chill Out Fido! How to Calm Your Dog. Ruskalla kun on toi leikkimoodi päällä 24/7, niin ei varmaan olis pahitteeks joskus vähän rauhoittuakin. Pikaisella vilkaisulla siinä on jonkun verran samoja juttuja kuin Killionin kirjassakin, mutta esim. kappaleesta Exercise 9: Calm loose-leash walking voisi löytyä jotain lisäjippoja.

Vähän piti yrittää kuvata Ruskan uusia valjaita.


Mutta eiköhän meidän linssilude Orson tullut heti tsekkailemaan mitä tapahtuu. Saatiin siis taas naksuttelutreenailua oikean harjoitteluvastustajan kanssa. ;D

Ruska vastustaa yksityisautoilua

Meidän pikku hippityttömme voi pahoin autossa. Se on ollu alusta asti ongelmallista. Ollaan kokeiltu sitä että Ruska matkustaa häkissä, takapenkillä, etupenkillä, sylissä. On namitettu ja pumpattu siihen lääkkeitä. Ei se nyt ihan yhtä paha ole kuin alussa, mutta kuola kyllä usein edelleen valuu ja oksuja tulee silloin tällöin. Nameja en enää edes tarjoa kun se ei sitten suostu enää syömään mitään niistä kun se yhdistää ne siihen huonoon oloon. Lääkekokeilut haudattiin myös kun ei niistä sitten loppujen lopuksi ollut mitään apua. Ruskalle lääkkeiden syöttäminenkään ei käy ihan helposti. Ja se hiffas jo pillereistä, että nyt tuli autokeikka. Valitettavasti tänä talvena oli sen verran lumista ja kylmää, ettei päästy kunnolla kokeilemaan sellasta pikku hiljaa pieniä matkoja -periaatetta. Semmosia 15 minuutin matkoja on menty mummolaan tai koirapuistoon. Ne matkat meneekin jo sinnepäin ihan ok, takaisin tullessa sitten vähän kuolataan. Mutta viime viikolla oli vähän liikaa autoilua ja oksuja tuli muutamaan otteeseen. Nyt pidetään taukoa, mutta pääsiäisenä on mökkireissu tiedossa.

Ratikassa ei oo mitään ongelmaa. Muutaman ekan kerran se hetken tärisi ja kummasteli, mutta nyt menee jo ihan kuin vanhalla tekijällä. Se ottaa ihastelijoilta rapsutukset vastaan ja lipasee kädestä. Vielä sitä jännittää, kun se on niin rauhallinen. Ratikassa uskallan namittaakin sitä kun sille ei siellä tuu yhtään huono olo. Tänään Ruska oli mulla töissä mukana ja hienosti se liikkuu jo ihan keskustassakin. Töissä se pääsi tutustumaan uuteen kaveriin, Betta-tyttöön. Betta on aika arka ja jo vanhempi eikä lämmennyt Ruskan kosiskeluihin eikä leikkiin kutsuihin. Ja Ruskahan yritti! ;) Betta oli paikallaan sohvalla ja Ruska heitti hyljetanssin, ujutti itseään selällään Betan viereen ja siinä edes takaisin. Betta vaan nosteli huuliaan ja kun ei mennyt viesti perille rähähti pikkasen. Vihdoin Ruskakin sitten tajusi, ettei leikkikaveria nyt innosta. Ihan kivasti tulivat kuitenkin toimeen.

Bussillakin ollaan muuten menty ja sekin on huomattavasti helpompaa kuin pikkuautoilu. Ruska siis kannattaa julkisia liikennevälineitä.

Koko lauma koossa taas

Nyt on lomailut tehty ja elukat haettu hoidosta. Rauhaisaa olelua niillä oli molemmilla ollut. Ruska oli ollut oma hassutteleva itsensä ja hienosti oli sillä mummolassa mennyt. Jostain syystä se oli tosin päätellyt, että siellä pitäisi heräillä viiden maissa vaikka kotona se nukkuu reilusti siihen asti kun me heräillään. Iloisena se tuli meitä vastaan, mutta kun näki, että autoon pitäisi mennä, niin meinasi kääntyä takaisin. Kotona se paineli tietty heti sohvalle ja luu suussa. Oliko meillä joku sääntö, ettei syödä sohvalla?

Orson taas oli aivan hiilenä kun kävin sen hakemassa. Se ei ollut yhtään tyytyväinen kun mamma tuli hakemaan kotiin. ;) Se on oppinut, että kun mä ilmestyn takaisin se tarkoittaa, että se joutuu heti kantokoppaan ja riepoteltavaksi. Orson siis pomppi hyvin mielenosoituksellisesti ympäri Tuikun kämppää ja töimäytteli takajaloillaan (mikä on kanien tapa tuottaa painokelvotonta tekstiä). Kyllä se sitten leppyi kun pääsi kotiin ja pitkästä aikaa parvekkeelle. Se ei ole sen jälkeen suostunut menemään sinne kun lumet tuli ja nyt kevätaurinko paistoi ihanan lämpimästi.

Seuraavaksi sitten jatketaan siitä mihin jäätiin. Olen tehnyt mielessä listaa, missä asioissa täytyy tsempata ja mistä voitaisiin tehdä kivoja temppuja. Ykkönen on ehdottomasti hihnassa kävely. Siis sitä poukkoilemisen määrää! Onneksi se ei ole ton isompi, niin saa pideltyä vaikka homma ei vielä sujukaan, siis yhtään. Sitten on pikku juttuja: valjaiden laitto (jos ei vaikka yritettäis syödä niitä), operaatio: pikku kavereiden vapautusrintama (ei syötäis muutenkaan hihnaa ei omaa, eikä muiden) jne. Korvat sillä hukkuu täysin, kun se tapaa muita koiria, mutta sitä en uskalla vielä toivoa, että se oikeesti kuulisi sillon mutkin... ;) Tarkoituksena olisi siis tehdä huolella ihan oikea suunnitelma siitä miten edetään ja sitten vaan toteuttaa se. Voi kuinka helppoa!

Mutta ei me ihan just heti mitään alotella, nyt lähdetään ihan pikkasen vaan riehumaan lamppuharjaveljesten Paan ja MauMaun kanssa...

Onni on: Aurinko, jää ja koira kirmaamassa vapaana

Vihdoin aurinko näyttäytyy sellaisenakin aikana, kun me päästään ulos. Sälekaihtimien välistähän se on välillä pilkahdellut, mutta ei siitä paljoa silloin ole iloa ollut. Mun mielestä sellainen hetki hipoo täydellisyyttä kun aurinko paistaa täydeltä terältä, jää on vielä sen verran hyvässä kunnossa, että siellä uskaltaa kävellä ja koira pinkoo riemuissaan onnen ympyröitä koskemattomaan lumipeitteeseen. Viikon sisään oon nyt muutamaan kertaan päässyt nauttimaan tästä ihanuudesta. Ruskan kassa ollaan samalla treenattu luoksetuloa ja innolla se tulee luokse. Välillä tosin liiankin kovaa, niin ettei ehdi pysähtyä ja painelee täysillä ohi tekee uuden ympyrän (ja pari kertaa vielä uudestaan jos on tosi kova vauhti) ja sitten vihdoin saa pysäytettyä kohdalle. ;oP Yritys on siis tosi kova, ei vaan massa pysähdy kun on tarpeeks vauhtia. Ei me tietty ihan ilman havereita säästytty. Mä onnistuin pludaamaan jalat märiksi ja vielä kahtena kertana (koira ehkäon oppivainen eläin, ihminen ei näemmä ole). Ja Ruska lähti ominpäin haistelemaan yhtä vanhaa labbista ja mun huutelut/vislailut meni täysin kuuroille korville. Onneksi se oli tosi rauhallinen köntys eikä lähtenyt ollenkaan leikkiin mukaan. Koska kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa tästäkin ihanuudesta, mitä sitä turhia jaarittelemaan...

Sinne läks, korvat vaan lepattaa sivuilla. Voiskohan niitä käyttää hidastaessa? Niinkun lentokoneissa ne siivissä olevat lerpakkeet?
Jei! Tulee se takaskin ja ihan yhtä lujaa...

Onnistunut hidastus


Katsekontakti hallussa
Mietteliäänä, mihinkäs sitten lähtis?
Vaanitaan vähän, tuolla menee jotain porukkaa. Ihme hiihtelijöitä xD

Kaunis Ruska

Ja vähän sivummalta...


Ja toiselta sivulta

Harkat nro 4 ja kosketuskeppi

Nyt oli viimeiset harkat vähään aikaan, kun ensi kertaa joudutaan siirtämään meidän lomareissun tieltä. Me kaksijalkaiset suunnataan Madeiralle ja ötöt menee tietty hoitoon. Ruska menee mummolaan, missä se on jo muutaman kerran ollut harjoittelemassa. Ja Orson menee luottohoitoon iso-tädille. Enpä usko, että kumpikaan niistä meidän perään itkee. Niinpä siinä taitaa käydä, että meille on varattu joku kahden tähden romuloukko, mutta elukat saa vähintäänkin viiden tähden kohtelua. ;) Ihana lähteä lomalle, kun tietää ettei tarvitse elukoiden pärjäämistä jännitellä!

Mutta siis itse asiaan. Tällä kertaa ensin taas vähän kertailtiin istumista ja sivulla kävelyä, että päästiin fiilikseen ja tosi hienosti Ruska ottaa kontaktia ja suostuu tekemään mun kanssa juttuja. Ei nyt ihan koko ajan tietty, mutta aika hyvin kun välillä muistan pitää reilusti taukoa. Oon yrittäny merkitä taukoja Kiitos-sanalla ja yhteisriehunnalla. Ja riehuntahan sille kelpaa aina, mutta en tiedä onko se tajunnut, että tässä nyt pidetään taukoa...

Uusi juttu oli kosketuskeppi ja Ruska tajusi heti mitä sen kanssa pitää tehdä. Tosi nopeasti tarjosi kuonokosketusta (ja vähän olis tehnyt mieli ottaa koko pampula suuhun). Ja aloin heti vaikeuttaa ja laittaa keppiä eri paikkoihin ja Ruska oli heti messissä ja tuli perässä. Mä olin ihan ihmeissäni! Kun sekin tuntui tosi helpolta aloin liikkua ja pidin keppiä vasemman polven vieressä, että tulis sellanen seuraamisasento ja sehän tuli upeesti! Ensimmäinen kerta kun oon saanut sen tulemaan mukana edes muutaman askeleen. Se ei lähtenyt mihkään haahuilemaan, niinkun aiemmin. Tuntuu ihan älyttömältä. Mä en pelkästään ole todellakaan niin mielenkiintoinen että kannattais seurailla, mutta kun lisätään pieni liila puupallo niin johan muuttuu homma ihan kokonaan. Tää on selkeesti Ruskan juttu eli napattiin oma kosketuskeppi heti mukaan, että päästään kotonakin treenaamaan. Sillähän voidaan sitten opetella vaikka mitä!

Ei siis näin:

Vaan näin tyylikkäästi ;)

Yksi ihmetyksen aihe meillä on tällä hetkellä, nimittäin öilliset matonkaivuuhetket. Mä en ymmärrä, miten se voi saada niin älyttömän kovan äänen aikaan kaivamalla eteisen mattoa (onneks meillä ei ole alakerrassa naapureita). Siitä oon varma, että sillä ei ole pissahätä, mutta joku ihme draivi sillä on päällä. Ensin luulin, että se johtuu siitä kun aurinko nousee nyt aiemmin, mutta viime yönä se alkoi jo yhden maissa, niin että siinä meni sekin teoria. Jos se on keittiössä koiraportin takana, se ei kaiva. Nukkuu vaan koko yön rauhassa. Se pitäisi tietty ignoorata kun se tekee sitä, eli vaihtoehdot on joko yrittää nukkua metelissä tai laittaa se valmiiks keittiöön. Oli syy mikä tahansa, taidamme päätyä tohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon ainakin toistaiseksi.

Lisää laatikkoleikkiä ja kohtaamisia jäniksen kanssa

Jälleen uusi yritys, mutta nyt oltiin panostettu enemmän laatikkoon. Aiemmin meillä oli vaan sellainen säälittävä pahvinpalanen, missä on läppä. Ei siis auttanut muu kun ostaa itelle uudet kengät, että saatiin sopiva laatikko. Mitä sitä ei tekisi koiransa vuoksi? Sitäpaitsi mulla ei ole ollut pitkään aikaan punaisia tennareita ja kevätkin tulossa ja...

Uudella laatikolla treenaaminen olikin ihan erilaista. ;) No sain ainakin uusia toimintaehdotuksia Ruskalta. Se töni laatikkoa nenulla, nuoli kannesta nakin jämiä ja tunki päätään laatikkoon. Sitten tulikin oh nou! -erikoistilanne kun jäniksen häkin ovi oli jäänyt auki ja Orson änkesi mukaan treenitilanteeseen. (Joo siis ei näin!) Se tuli kans haistelemaan laatikkoa. :) Mä en oikeen osannut muuta kun naksutella ja namitella Ruskaa siitä, ettei se ampassut kanin perään vaan katteli sitä vaan nätisti. Sitten oli pakko hätistää kani sähköjohtojen kimpusta ja se meni takaisin häkkiin ja mä palkkasin Ruskaa kun se taas kiinnitti laatikkoon huomiota. No hitsiläinen, just kun oon lukenut siitä suunnittelun tärkeydestä. Ei sitten ihan mennyt se tilanne putkeen. Sitä en tiedä mitä Pig's Fly Dogs -guru Jane olisi tehnyt, mutta musta noin niin pääpiirteittäin se meni ihan jees. Molemmat elikot oli suht rauhassa ja ei tullut ihokontaktia eikä hädelliä.

Ruskan ja Orsonin yhteiselo on toistaiseksi ollut aika eristynyttä. Ruska kun tarjoaa kanille vähän ylänelosta ja leikkiinkutsuja. Ja jänis ei oikeen siedä sitä (ihme nipottaja sekin). Ensin Ruska oli keittiössä portin takana kun Orde oli juoksentelemassa ja sitten on ollut jos jonkinmoisia viritelmiä, että Ruska oppisi, että Orson on oikeesti tosi tylsä tyyppi. Ettei tarvis sen perään hötkytä. Nyt ollaan sellasessa tilanteessa, että kanin voi jo päästää vapaaksi, mutta piskiä pitää valvoa ihan koko ajan. Aika hyvin se malttaa jo rentoutuakin vaikka jänis pomppii suht lähellä (O kun ei pelkää oikeestaan mitään). Tietty sitten kun jänis ottaa eteisestä vauhtia tekee megaspurtin (juoksee melkein päälle), niin tekiskö vähän mieli lähteä perään painimaan ja leikkimään.

Mutta ollaan me tässäkin hommassa jo edetty. Näin lähekkäin jo hengaillaan. Mä tosin pidän Ruskasta kiinni koko ajan ettei se pääse yllättämään pupua.

Ja näin rauhassa köllötellään.

Treenit nro 3

Ruska tiesi jo kotoa lähtiessä mihin ollaan menossa. En tiedä mistä se sen päätteli, mutta meni tosi päättäväisesti koko matkan ja just oikeeseen suuntaan. Tällä kertaa oli ohjelmassa vanhan kertausta ja epäilyttävä hirtetty orava.

Tässä jotain epämääräistä puuhastelua.

Ihan aina ei kiinnosta. Tai ehkä se harrastaa mallioppimista. Sermin takana Miira treenaa omia koiriaan, joten sieltä ehkä kannattaisikin ottaa mallia. ;)

Kyllä se välillä mutkin muistaa. :)

Epäilyttävä hirtetty orava ei ollut juttu eikä mitään. Nami maistui.

Ja sitten hieno katsekontakti.

Ja vielä video oman paikan naksuttelusta.

Leikkiä, leikkiä, leikkiä...

Se ei kyllästy koskaan. Tällä viikolla jäi omatoiminen naksuttelu ihan nolliin. Vähän testattiin laatikkoa, mutta mitään uusia juttuja se ei tarjonnut. Ollaan siis keskitytty vaan riehumiseen. Ensin oli leikkitreffit Lyydian ja Virpin kanssa. Paineltiin Talia ristiin rastiin ja tytöillä oli hauskaa. :) Sitten Ruska oli mulla töissä mukana ja pääsi painimaan Inton kanssa. Ja kyllä ne jaksoikin painaa! Into alkoi jo olla sitä mieltä, että vähän vois hengähtää, mutta Ruska vaan sukelsi sen kainaloon, näpsi vähän mahan alta ja läpsi tassulla naamaan. Ne on aivan mahtava pariskunta, vaikka kokoeroa onkin valkoisella paimenkoiralla ja meidän kirpulla.

Tässä pari kuvaa Ruskan ja Inton edelliseltä peuhauskerralta.

Tällä kertaa mentiin töihin ratikalla. Se toimi tosi hienosti. Ruska alkaa olla siellä jo vanha tekijä. Ei mitään tärinöitä tai muita. Saatiin oikein kanssamatkustajalta kehuja kun se käyttäytyy niin hienosti! Hyvin meni myös kaupungissa kävely. Eteenpäin mentiin ja häntäkin oli, jos ei nyt pystyssä niin rennosti takana päin. Silloin tällöin vaan lipaisi huuliaan. Kotiinpäin tullessa päädyin tosin kantamaan tytyä pari korttelia, kun Stockkan kulmalla oli niin pirusti väkeä (tietty, tää nyt oli ihan arvattavissa).