Treeniähky

Niinhän siinä käy aina kun aloitetaan suurella uholla ja innolla. Ennemmin tai myöhemmin ja mun tapauksessa yleensä ennemmin ;) tulee ähky. Kun huomaa kuinka alussa vasta ollaan ja kuinka pitkä tie on kuljettavana. Luin Killionin kirjaa jo reilusti yli puoleen väliin ja tuli sellanen tunne, että huh huh! Mehän ei osata vielä yhtään mitään, ei koira enkä minä. Mitään varsinaisia ongelmia ei edes ole ollut, Ruska on taas piirun verran kotiutunut ja uskaltanut alkaa käyttää ääntään. Jonkun aikaa se on jo vinkunut aamuisin innostuneesti kun herätään ja kun tullaan kotiin. Ja nyt on muutamaan kertaan ihan oikeesti haukkunut. Nää tilanteet on ollu sellasia, että se on joutunut liian jännään tilanteeseen. Tosi hyvä siis, että osaa siitäkin nyt päätellä millon vähän himmaillaan noita tilanteita.

Laatikkoleikkiä tehtiin itseasiassa aika onnistuneesti ja vikalla kerralla Ruska alkoi jo tarjota kaikennäkösiä omia juttujaan. Rapsutteli ja pureskeli sitä laatikkoa! Jei, just näinhän sen pitikin mennä. Kerran varmaan vielä kokeillaan free shapingiä ja sitten aletaan muokkaamaan jotain toimintaa.

Torstaina oli treenitkin, eli ei tässä nyt ihan pelkkää köllöttelyä ole ollut ohjelmassa. Teemu oli leikkaamassa matkaoppaita, joten oltiin tyttöset keskenään tällä kertaa. Otettiin sitä jätä-harjoitusta ja mä unohdin sen sanan siitä kokonaan ja palkkasin vaan kun Ruska jätti namin rauhaan. Välillä se yritti hampailla ja tassulla rappaamalla saada mun nyrkkiä auki. Sitten taas ei ollu yhtään kiinnostunut. Tehtiin myös lähellä pysymis -harjoitusta, mikä meni ihan kivasti. Kovasti Ruskaa kiinnosti naapurin tekemiset ja olis välillä jäänyt tuijottelemaan. Saatiin Tommilta hyvä vinkki kokeilla lelua noissa tilanteissa. Niitä kun tulee Ruskan kanssa usein pihallakin. Se toimi aika hyvin. Kokeiltiin myös lelusta luopumista, mutta kun Ruska ei pidä niistä niin kovasti kiinni, niin palkkaaminen oli vähän hankalaa. Sitäpaitsi tilanteissa, missä Ruska on ottanut jotain kiellettyä pihalla suuhunsa, se tiputtaa ne kiltisti pois, kun sanon Äppäp. Treenien jälkeen Ruska on ihan kierroksilla, kun tullaan kotiin päin. Ihan all over xD Nyt onneks rauhoittui tosi kivasti nukkumaan.

Ruskan kanssa oon käyttänyt hihnana ensin 10 metriä pitkää liinaa (se kun ei ollut tottunut näihin hommiin ollenkaan) ja sitten 5 metristä flexiä. Näin Ruska sai väistää vastaantulijoita niin kauas metikköön kuin koki tarpeelliseksi. Nyt sen käyttö on kuitenkin ollut haastavampaa. Ruskasta on tullut itsetunnon kasvaessa just sellanen ärsyttävä flexihirmu ja se painelee menemään ihan miten sattuu. Elikkäs vaihdettiin tavalliseen 2,5 metriseen hihnaan ja joustopalaan. Vielä jos puoli metriä pidemmän hihnan löytäisi niin sit olit ihan täydellinen. Säntäilyä on tietty edelleen, mutta kuitenkin helpompi hallita. Ja nyt siis tätä hihnakävelyäkin aletaan pikkuhiljaa petraamaan.

Toinen uusi juttu Ruskan elämässä on, että ollaan jätetty se valtoimenaan kämppään kun se on yksin. Aiemminhan Ruska oli keittiössä koiraportin takana. Se kun oli alussa kätevintä kun ei tiedetty onko se sisäsiisti ja miten yksinolo muuten sujuu. Ja sehän toimi sen verran hyvin, etten olis uskaltanut tätä käytäntöä muutella. Mutta ihan hyvin on mennyt. Yhtenä päivänä oli hakenut meidän saunaläpsyt ja raahannut ne olkkariin. Ja mitä ollaan audacityä kuunneltu, niin eteisen mattoa se on rapannut (sitä se tekee välillä öisinkin) ja kanin häkkiä on vähän härkkinyt (onneks meidän Orson ei ota siitä ihan heti itteensä) ja possulelulla leikkinyt (Audalla kuului röhkinää ;) ) Toistaiseksi ei siis edelleenkään mitään merkkejä eroahdistuksesta. Sellaisia pikku puuhastelun ääniä vaan. :)