Pigs Fly Dogs

Varmaan jo ensimmäisellä viikolla kun Ruska tuli meille ja se alkoi kotona jo avautumaan kuorestaan, huomasin, että se on perusluonteeltaan täysin erilainen kuin Frodo. Siinä missä Frodo seurasi mun jokaista liikahdusta, Ruska meni omia teitään ja teki omia juttujaan. Kun mentiin kylään se paineli samantien sohvalle ja jos siinä sattui olemaan ihminen (siis sille täysin vieras ihminen kun ei oltu ehditty vielä tutustua) se kaivautui sinne kainaloon. ;) Jos mä menin vessaan ei edes korva värähtänyt. Toi oli musta vähintäänkin erikoista toimintaa, kun olin tottunut siihen läheisriippuvaiseen paimenkoirapoikaan, joka käytti suurimman osan päivästä lukemalla mun ajatuksia. Ruska on siis vähintäänkin itsenäinen, ellei jopa itseriittoinen... Ruskaa ei kiinnosta! Tästä päättelin, että koulutus ei Ruskan kanssa tule olemaan samanlaista helppoa voittokulkua kuin ikuisen luokan priimuksen kanssa, jolle ei tarvinnut oikeastaan opettaa mitään. Frodo kun tuntui osaavan kaiken täydellisesti muutenkin.

Sitten löysin Canis-lehdestä mainoksen Jane Killionin kirjasta: When Pigs Fly! Training Success With Impossible Dogs. Kannessa Bullterrieri hyppää taidokkaasti estettä. Kelasin heti, että jos on sellanen opetusmetodi, jolla Bullterrierit saadaan tekemään mitä vaan, meillä Ruskan kanssa oo mitään hätää. ;) Nyt oon lukenut kirjaa jonkin matkaa ja se vaikuttaa loistavalta. Siinä jaetaan koirat karkeasti kahteen kategoriaan. Ensin on ne paimenkoira- ja kultainennoutajatyyppiset koirat, joille tärkeintä on saada tehdä juttuja oman ihmisensä kanssa. Ne on siihen jalostettu, odottamaan ohjeita ihmiseltä. Sanomattakin on selvää, että Ruska ei kuulu tähän kategoriaan. Se kuuluu niihin toisiin, jota kirja varsinaisesti käsittelee eli Pigs Fly -koiriin. Ne on omapäisiä ja tottuneempia tekemään omia ratkaisujaan. Tyyppillisesti siis terriereitä ja muita itsenäisiä työskentelijöitä.

Kirjassa käytetään naksua ja opetellaan Free Shapingia. Eli koiran pitäisi itse keksiä mitä siltä halutaan. Tämän pitäisi siis sopia täydellisesti Ruskanlaisille oman tien kulkijoille. Frodon kanssa joskus samaa kokeilin ja se vaan odotti, odotti ja odotti. Ja mulla ei riittänyt kärsivällisyys odotella, joten sen kanssa jatkettiin sillä vanhalla ja silloin hyväksi opitulla.. Mielenkiintoista siis nähdä miten Ruskan kanssa tämä etenee. Sen verran järjelliseltä toi homma kuulostaa, että mielenkiinnolla käymme kirjan tehtävien kimppuun. Samalla tämä tukee meidän koirakoulua kun siellä on samantyyppisiä juttuja. Naksun idea alkaa jo Ruskalla olla hallussa. Sitten olemme yrittäneet tehdä Ruskan nimestä super-sanaa. Kolmena päivänä: Katsekontakti -"Ruska"-naks-nami 20 kertaa muutaman kerran päivässä. Tämäkin sujuu jo upeasti ja kun naksutin otetaan esiin Ruska valpastuu heti :) Kaikista parasta kirjassa on toistaiseksi ollut toteamus siitä, että 90% koulutuksesta riippuu siitä, että saa koiran oikealle fiilikselle. Loput kymmenen prosenttia tuleekin sitten helposti. Siinä myös moneen kertaan kerrotaan kuinka paimenkoirat toimii ja muistutetaan, että sun koirasi ei todellakaan toimi noin ja se on ihan ok. Kun se saa itse päätellä mitä tehdään sen mielenkiinto pysyy yllä ja se oppii nopeasti uusia asioita.

Hittolainen, täähän kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta!