Meillä meni niin pirun loistavasti ton auton kanssa. Viime viikolla käytiin äitin luona ja Pitkäkoskella autoillen ja kivaa oli. Aivan mahtavaa oikeestaan! Ruska hyppäsi iloisena kyytiin ja rouskutteli nameja takapenkillä. Nou problemas!
Meni niin hyvin, että uskaltauduttiin lähtemään mökkireissulle viikonloppuna. Etukäteen tutkin reittiä ja aattelin, että okei aika pitkä matka ja isompi hyppäys tulee mutta kun se on oikeestaan pelkästään motaria ja vikat muutaman kilometriä mökkitietä mä voin vaikka kävellä Ruskan kanssa, jos alkaa siltä tuntua.
Niin siinä sitten kävi, että mä tein sarjan erittäin huonoja päätelmiä, enkä tajunnu ottaa kaikkea huomioon ja mokasin perusteellisesti.
Moka 1. Ruska näki kun pakattiin. Se oli tässä vaiheessa jo silleen, että mikä juttu tää on. Otin kosketuskepin esiin ja se näytti rauhoittuvan ihan ok. Hyppäsi ite autoon ja namit kelpas.
Moka 2. Jossain vaiheessa sille alko tulla huono olo. Sitten se oksusi, mutta oli ihan erilainen kun aiemmin. Paljon reippaampi ja yritti syödä ne omat oksunsa. Lopetin tietty siihen sen namittamisen, mutta jatkettiin kuitenkin matkaa. Ei olis pitäny.
Moka 3. Ruska rauhoittui sitten, ei oksunnu enempää ja matka jatkui ihan ok. Sitten eksyttiin. Big Time! Ajettiin jostain ohi ja navigaattori ohjas meidät jonnekin pirun kärrypoluille. Rellu romppuutti menemään. Vettä tuli kaatamalla ja se kerpeleen navigaattori oli ihan sekaisin. Jouduttiin tekeen uukkareita jne. Viimenen tunti oli ihan tuskaa. Ruska oksensi varmaan kymmenen kertaa.
Toi oli aika lähelle se painajainen mitä mä olin pelänny. Ehkä meihin olis voinu vielä salama iskeä tai jotain...
Koko viikonlopun satoi, sentään oli hyvää seuraa, ruokaa ja sauna! Mä en edes osannut siinä hirveesti nauttia kun pelkäsin jo sitä paluumatkaa. Yöllä suunnittelin vaan, että miten me saadaan Ruska jotenkin takaisin kotiin. Kelasin, että jos se oksuuminen alkaa heti, niin Teemu saa heittää meidän Tampereelle ja me mennään loppumatka junalla tai... Emmä tiedä...
Kun lähdettiin kotiin päin, en edes yrittäny mitään houkutteluja ja vaan nostin Ruskan autoon. Se ei tykänny sitten yhtään, mutta kiltti kun on, se vaan istu ja jurotti mun vieressä takapenkillä. Kuolaaminen alkoi ihan heti. Se oli kuitenkin suht vähäistä, mutta kyllä sieltä jotain koko ajan tuli. Se verran ok, kuitenkin että ajettiin koko matka suorin tein himaan. Kolmet oksut tuli matkalla.
#€%&/(&%#%&/!!! #tähän kaikki mahdolliset kirosanat mitä vaan keksin# Viduttaa niin kerpeleesti!!!! Ei ne oksut varsinaisesti, saahan sitä siivottua, mutta Ruskan se luottamus joka alkoi olla tosi upeessa vaiheessa. Meillä oli tiimi joka toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Ja nyt... Ihan sama jos olisin vetänyt sitä nyrkillä turpaan. Yhtä paha olo sille tuli. Tekee mieli hakata päätä seinään.
Ruska otti sen verran ja syystäkin, erittäin ansaitusti nokkiinsa, että ei meinannu illalla lähteä mun kanssa edes ulos. Nyt on jo vähän normaalimpi, mutta aristelee tilanteita, jotka on ollut sille jo pitkään ok.
Mä en halua edes nähdä sitä hiton Rellua tällä hetkellä. Kun tästä nyt molemmat (mä varsinkin!) rauhoitutaan, niin käydään tsekkaamassa miten paljon hallaa saatiin aikaa.
Juhannuksena lähetäänkin sitten Kauhavalle. Junalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti