Tässä raporttia.
Päivä 5.) Aamuharkat meni sen verran mallikkaasti, että nyt oli auton käynnistyksen aika. Ensin Teemu autoon kuskin paikalle ja mä Ruskan kanssa toiselle puolelle ja ihan niinkun ennenkin ollaan tehty. Houkuttelin sitä kosketuskepillä autoon. Tietty siihen tuli just joku mamma kääntämään autoonsa muutaman metrin päähän, eli Ruska seisoskeli siinä auton vieressä ja sitä vähän ihmetteli. Mä tungin sille namia naamaan kun se vaan hengas siinä rauhassa. Kun se nainen lähti tuli vielä yks kävelijä ohi ennenkun päästiin asiaan. Ruska autoon, ikkuna auki, ovi kiinni, naksu-namia koko ajan, ovi auki koira ulos. Sitten mä jätin oven auki, me mentiin muutaman metrin päähän syömään nameja ja Teemu käynnisti auton. No hittolainen kun siitä meidän romusta lähtee siis aivan järkyttävä meteli (tai ehkä mulla oli vaan korvat herkillä). Ruska sitä vähän kavahti, mutta rauhottui syömään herkkuja. Sitten mä en edes kauheesti miettinyt kävelin vaan reippaasti autolle, Ruskan remmi oli löysällä, eli se olis voinu jäädä paikalleen, mutta se tuli mukaan. Kyykistyin siihen oven viereen ja Ruska tuli aika lähelle. Siitä vaan namittelin ja aloin vuoraamaan sitä autoa niillä nameilla niinkuin aiemminkin ja hetken aristeltuaan Ruska menikin sisään ja hyppäsi penkille!! Vähän se jäi askarruttamaan, että olisko kuitenkin pitänyt tehdä toi hitaammin. Ihan 'vapaasti' se oli siinä koko ajan, en pitänyt tietenkään mitenkään kiinni, mutta jonkun verran kuitenkin arasteli.
Päivä 6.) Ainakaan sen suurempia traumoja saanut sille edellisenä päivänä aikaseksi. Ruska meinaan lähti heti painamaan autolle, kun aamutoimet oli pusikossa tehty. Siinä oli taas vähän ylimäärästä häiriötä, mutta sain Ruskan autoon muutamalla namilla ja sitten pois sieltä. Sitten laitoin maahan kasan nameja ja yritin käynnistää autoa kurkottamalla pelkääjän ovesta. Tässä mä tunaroin oikeen kunnolla, kun laitoin vahingossa vaihteen kakkoselle (Teemu pirulainen oli jättänyt sen vapaalle, syytetään sitä ;) ) ja siis hyppyytin autoa oikein kunnolla. Ruska pikkasen kauhistui, mutta eväät kelpas ja sitten kun se käynnistäminen ei onnistunut, niin aattelin että ok unohdetaan se ja uudestaan vaan Ruska autoon ja pois. Sitten aattelin, että kokeilen kuitenkin uudestaan sitä käynnistystä. Ruskalle nameja maahan, laitoin auton vapaalle ja käyntiin ja sitten lähestyttiin uudelleen. Se onnistu tosi hyvin, mutta sitten Ruska yritti taas ryykästä suoraan penkille ja jäi roikkuun siihen puoliväliin ja pakitti kunnolla. Se tuli kuitenkin takasin ja sain ohjattua sen lattian kautta penkille. Taisi kuitenkin venyä treeni ehkä vähän liian pitkäksi, vaikka ei sitä Ruskasta ainakaan vielä huomannut.
7.) Huomasin, että olin laittanut Ruskan liian lähelle käynnistyksen ajaksi ja se alkoi reagoimaan siihen. Kun laitoin sen viiden metrin päähän syömään nameja, käynnistysääni ei haitannut sitä ja edettiin taas paremmin. Tässä vaiheessa mä pystyin laittaa Ruskan joko käymättömään tai käynnistettyyn autoon. Muutamia nameja siihen vielä menee (ja kosketuskeppi!), mutta aika nopeasti se kuitekin onnistuu. Viimeisin treeni meni silleen, että laitoin Ruskan ensin autoon ja laitoin oven kiinni. Kiersin kuljettajan paikalle. Namitin sieltä sitten käynnistin auton. Ja jakelin nameja. Sammutin ja käynnistin. Ei tuntunu kuulkaa enää missään tommoset. Peräpeilin sain just hyvin väännettyä niin, että siitä näkee mitä se siellä puuhaa. Sammutin auton kiersin taas Ruskan puolelle ja avasin oven. Se vaan makoili siellä penkillä, eikä sillä ollu mitään kiirettä ulos. Illalla vielä vähän kaasuttelin ja peruuttelin, eikä Ruska ollut millänsäkään.
8.) Tänään sitten lähdettiin liikkeelle. Rauhassa mentiin autolle. Laitoin Ruskan autoon ja kiersin kuskin paikalle, käynnistin, sammutin, koira ulos ja uudestaan. Sitten ajettiin tooosi rauhassa tohon ihan viereen taimitarhalle. Namia tungin sen suuhun takapenkille koko ajan. Matkaa oli jotain 100 metriä. Pysähdyttiin siellä ja koira ulos ja mentiin vähän metsään hengailemaan. Sitten taas autoon ja ajettiin takasin ulvilantielle parkkiin ja lähdettiin lenkille. Namit loppu kesken, jotenkin takas tullessa ei päästy harjotteleen. Äsken käytiin taas harjottelemassa. Ruska hyppäs suorilla takapenkille, ennenkuin mä ehdin edes kaivaa mitään systeemejä esille. Ajettiin tohon toiselle pikkutielle ja siellä taas koira ulos ja hengailua. Mun piti ottaa sen lelu mukaan, että oltais voitu leikkiä ja riehua, mutta unohdin sen. Sitten Ruska autoon ja ajettiin kotiin. Mikään kiire sillä ei ollu pois autosta.
Nyt täytyy vaan pitää pää kylmänä, ettei tuu liian isoja hyppäyksiä!
Mä oon niin ylpeä meidän tiimistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti