Treeniähky

Niinhän siinä käy aina kun aloitetaan suurella uholla ja innolla. Ennemmin tai myöhemmin ja mun tapauksessa yleensä ennemmin ;) tulee ähky. Kun huomaa kuinka alussa vasta ollaan ja kuinka pitkä tie on kuljettavana. Luin Killionin kirjaa jo reilusti yli puoleen väliin ja tuli sellanen tunne, että huh huh! Mehän ei osata vielä yhtään mitään, ei koira enkä minä. Mitään varsinaisia ongelmia ei edes ole ollut, Ruska on taas piirun verran kotiutunut ja uskaltanut alkaa käyttää ääntään. Jonkun aikaa se on jo vinkunut aamuisin innostuneesti kun herätään ja kun tullaan kotiin. Ja nyt on muutamaan kertaan ihan oikeesti haukkunut. Nää tilanteet on ollu sellasia, että se on joutunut liian jännään tilanteeseen. Tosi hyvä siis, että osaa siitäkin nyt päätellä millon vähän himmaillaan noita tilanteita.

Laatikkoleikkiä tehtiin itseasiassa aika onnistuneesti ja vikalla kerralla Ruska alkoi jo tarjota kaikennäkösiä omia juttujaan. Rapsutteli ja pureskeli sitä laatikkoa! Jei, just näinhän sen pitikin mennä. Kerran varmaan vielä kokeillaan free shapingiä ja sitten aletaan muokkaamaan jotain toimintaa.

Torstaina oli treenitkin, eli ei tässä nyt ihan pelkkää köllöttelyä ole ollut ohjelmassa. Teemu oli leikkaamassa matkaoppaita, joten oltiin tyttöset keskenään tällä kertaa. Otettiin sitä jätä-harjoitusta ja mä unohdin sen sanan siitä kokonaan ja palkkasin vaan kun Ruska jätti namin rauhaan. Välillä se yritti hampailla ja tassulla rappaamalla saada mun nyrkkiä auki. Sitten taas ei ollu yhtään kiinnostunut. Tehtiin myös lähellä pysymis -harjoitusta, mikä meni ihan kivasti. Kovasti Ruskaa kiinnosti naapurin tekemiset ja olis välillä jäänyt tuijottelemaan. Saatiin Tommilta hyvä vinkki kokeilla lelua noissa tilanteissa. Niitä kun tulee Ruskan kanssa usein pihallakin. Se toimi aika hyvin. Kokeiltiin myös lelusta luopumista, mutta kun Ruska ei pidä niistä niin kovasti kiinni, niin palkkaaminen oli vähän hankalaa. Sitäpaitsi tilanteissa, missä Ruska on ottanut jotain kiellettyä pihalla suuhunsa, se tiputtaa ne kiltisti pois, kun sanon Äppäp. Treenien jälkeen Ruska on ihan kierroksilla, kun tullaan kotiin päin. Ihan all over xD Nyt onneks rauhoittui tosi kivasti nukkumaan.

Ruskan kanssa oon käyttänyt hihnana ensin 10 metriä pitkää liinaa (se kun ei ollut tottunut näihin hommiin ollenkaan) ja sitten 5 metristä flexiä. Näin Ruska sai väistää vastaantulijoita niin kauas metikköön kuin koki tarpeelliseksi. Nyt sen käyttö on kuitenkin ollut haastavampaa. Ruskasta on tullut itsetunnon kasvaessa just sellanen ärsyttävä flexihirmu ja se painelee menemään ihan miten sattuu. Elikkäs vaihdettiin tavalliseen 2,5 metriseen hihnaan ja joustopalaan. Vielä jos puoli metriä pidemmän hihnan löytäisi niin sit olit ihan täydellinen. Säntäilyä on tietty edelleen, mutta kuitenkin helpompi hallita. Ja nyt siis tätä hihnakävelyäkin aletaan pikkuhiljaa petraamaan.

Toinen uusi juttu Ruskan elämässä on, että ollaan jätetty se valtoimenaan kämppään kun se on yksin. Aiemminhan Ruska oli keittiössä koiraportin takana. Se kun oli alussa kätevintä kun ei tiedetty onko se sisäsiisti ja miten yksinolo muuten sujuu. Ja sehän toimi sen verran hyvin, etten olis uskaltanut tätä käytäntöä muutella. Mutta ihan hyvin on mennyt. Yhtenä päivänä oli hakenut meidän saunaläpsyt ja raahannut ne olkkariin. Ja mitä ollaan audacityä kuunneltu, niin eteisen mattoa se on rapannut (sitä se tekee välillä öisinkin) ja kanin häkkiä on vähän härkkinyt (onneks meidän Orson ei ota siitä ihan heti itteensä) ja possulelulla leikkinyt (Audalla kuului röhkinää ;) ) Toistaiseksi ei siis edelleenkään mitään merkkejä eroahdistuksesta. Sellaisia pikku puuhastelun ääniä vaan. :)

Laatikkoleikki

Ensimmäinen free shaping -harjoitus Pigs fly -kirjassa oli laatikkoleikki. Lyhyesti kerrottuna otetaan 1 kpl laatikkoa ja naksutellaan aina kun koira osoittaa kiinnostusta laatikkoa kohtaan ja tekee oikeastaan mitä vaan laatikon kanssa. Ruskalle oli jo iskostunut aika hyvin katsekontakti kun ollaan sitä naksutettu ja se napitti suoraan silmiin. Mahtava kontakti!! Välillä sitten vilkuili laatikkoa ja haisteli sitä niin pääsin naksuttelemaan. Ei se vielä mitään ihmeempiä keksinyt sillä tehdä, mutta kovasti haisteli. Vaan yhden kerran alkoi tylsistymään ja paineli sohvalle. Itelle toi oli tosi hyvää naksutteluharjoitusta, meistä tulee vielä loistotiimi! ;)

Pigs Fly Dogs

Varmaan jo ensimmäisellä viikolla kun Ruska tuli meille ja se alkoi kotona jo avautumaan kuorestaan, huomasin, että se on perusluonteeltaan täysin erilainen kuin Frodo. Siinä missä Frodo seurasi mun jokaista liikahdusta, Ruska meni omia teitään ja teki omia juttujaan. Kun mentiin kylään se paineli samantien sohvalle ja jos siinä sattui olemaan ihminen (siis sille täysin vieras ihminen kun ei oltu ehditty vielä tutustua) se kaivautui sinne kainaloon. ;) Jos mä menin vessaan ei edes korva värähtänyt. Toi oli musta vähintäänkin erikoista toimintaa, kun olin tottunut siihen läheisriippuvaiseen paimenkoirapoikaan, joka käytti suurimman osan päivästä lukemalla mun ajatuksia. Ruska on siis vähintäänkin itsenäinen, ellei jopa itseriittoinen... Ruskaa ei kiinnosta! Tästä päättelin, että koulutus ei Ruskan kanssa tule olemaan samanlaista helppoa voittokulkua kuin ikuisen luokan priimuksen kanssa, jolle ei tarvinnut oikeastaan opettaa mitään. Frodo kun tuntui osaavan kaiken täydellisesti muutenkin.

Sitten löysin Canis-lehdestä mainoksen Jane Killionin kirjasta: When Pigs Fly! Training Success With Impossible Dogs. Kannessa Bullterrieri hyppää taidokkaasti estettä. Kelasin heti, että jos on sellanen opetusmetodi, jolla Bullterrierit saadaan tekemään mitä vaan, meillä Ruskan kanssa oo mitään hätää. ;) Nyt oon lukenut kirjaa jonkin matkaa ja se vaikuttaa loistavalta. Siinä jaetaan koirat karkeasti kahteen kategoriaan. Ensin on ne paimenkoira- ja kultainennoutajatyyppiset koirat, joille tärkeintä on saada tehdä juttuja oman ihmisensä kanssa. Ne on siihen jalostettu, odottamaan ohjeita ihmiseltä. Sanomattakin on selvää, että Ruska ei kuulu tähän kategoriaan. Se kuuluu niihin toisiin, jota kirja varsinaisesti käsittelee eli Pigs Fly -koiriin. Ne on omapäisiä ja tottuneempia tekemään omia ratkaisujaan. Tyyppillisesti siis terriereitä ja muita itsenäisiä työskentelijöitä.

Kirjassa käytetään naksua ja opetellaan Free Shapingia. Eli koiran pitäisi itse keksiä mitä siltä halutaan. Tämän pitäisi siis sopia täydellisesti Ruskanlaisille oman tien kulkijoille. Frodon kanssa joskus samaa kokeilin ja se vaan odotti, odotti ja odotti. Ja mulla ei riittänyt kärsivällisyys odotella, joten sen kanssa jatkettiin sillä vanhalla ja silloin hyväksi opitulla.. Mielenkiintoista siis nähdä miten Ruskan kanssa tämä etenee. Sen verran järjelliseltä toi homma kuulostaa, että mielenkiinnolla käymme kirjan tehtävien kimppuun. Samalla tämä tukee meidän koirakoulua kun siellä on samantyyppisiä juttuja. Naksun idea alkaa jo Ruskalla olla hallussa. Sitten olemme yrittäneet tehdä Ruskan nimestä super-sanaa. Kolmena päivänä: Katsekontakti -"Ruska"-naks-nami 20 kertaa muutaman kerran päivässä. Tämäkin sujuu jo upeasti ja kun naksutin otetaan esiin Ruska valpastuu heti :) Kaikista parasta kirjassa on toistaiseksi ollut toteamus siitä, että 90% koulutuksesta riippuu siitä, että saa koiran oikealle fiilikselle. Loput kymmenen prosenttia tuleekin sitten helposti. Siinä myös moneen kertaan kerrotaan kuinka paimenkoirat toimii ja muistutetaan, että sun koirasi ei todellakaan toimi noin ja se on ihan ok. Kun se saa itse päätellä mitä tehdään sen mielenkiinto pysyy yllä ja se oppii nopeasti uusia asioita.

Hittolainen, täähän kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta!

Kotiläksyt

Ensimmäiseksi kokeiltiin rauhoittumista. Katteltiin Flash Forwardia ja köllötettiin sohvalla. Kokeilin silitellä Ruskaa rauhallisesti ja pitkin vedoin, mutta se taisi olla kuitenkin ihan liian kierroksilla ja aloitti heti normi könyämisensä ja leikkinsä, eli otti hampailla kädestä. Annoin sen sitten rauhoittua ihan ittekseen.

Toinen kotitehtävämme on leikki. Tämän en usko olevan meille ongelma, Ruska leikkii todella paljon. Aamulla kun herätään se alkaa raahailla lelujaan ympäriinsä ja retuuttelee niitä. Sitten se käy ratsaamassa kämppää jos löytyisi muitakin leikkikaluja (tumppuja, kyniä, papereita, mitä vaan suuhun sopivaa ;) ). Ihmisten kanssa sillä on hyljeleikki (sukkana selälleen sohvalle syliin), pientä vetoleikkiä leluilla, hammastelua käsistä ja puskemista sekä kainaloon kaivautumista.

Ulkona se haluaa nykyään leikkiä ihan kaikkien kanssa. Ruskan motto on tämä: vieraita koiria ei ole olemassakaan on vain ystäviä joita en ole vielä tavannut. Muutos siitä arkailijasta, joka meille muutama kuukausi sitten muutti on uskomaton. Aluksihan Ruska kauhisteli ihan kaikkea ulkona, se paineli metikön puolelle turvaan ja odotti siellä mahdollisimman huomaamattomana. Sitten tavattiin muutamia ihania koiria, joiden kanssa Ruska pääsi riehumaan ja pikku hiljaa sen ei enää tarvinnut mennä ihan niin kauas ja kohta jo painelikin ohitse kulkeneiden perään. Meilläpäin asuu aivan mahtavia koiria ja omistajia, jotka antoi Ruskalle aikaa mennä itse tutustumaan ja omaan tahtiinsa. Tottakai välillä tarvitaan edelleen aikaa uusissa tilanteissa, mutta suurimmaksi osaksi Ruska on ihan tavis koira. ;)

Ensimmäiset treenit

Meillä kävi hyvä tsäkä ja treenaavia koirakkoja oli vaan 2 (+yhdellä ohjaajalla oli koira mukana). Ja Ruska malttoi tosi hienosti kiinnittää muhunkin huomiota. Tilaa oli niin paljon, että saatiin oma loossi, missä voitiin treenailla muita näkemättä. Treenilistalla oli naksun käyttöä, katsekontaktia, irtipäästämistä ja lähellä pysymistä. Katsekontaktit tuli kivasti. Irtipääsemisestä en oo ihan varma tajusiko koko juttua. Johtuen siitä, että mulla itellä oli vaikeuksia pitää namia yhdessä kädessä(, jota koira ei saa) ja kun se kääntää katsetta pois olisi pitänyt muistaa sanoa 'jätä', naksauttaa ja heittää nami toisesta kädestä. Liian monta liikkuvaa osaa, en kykene. ;) Sana jäi useimmiten pois ja muutenkin meni miten kuten. Luoksetuloharjoituksessa oli Teemu mukana ja se meni kivasti. Kutsuttiin sitä edes takaisin ja useimmiten se tuli, välillä jäi tosin haahuilemaan. Lähellä pysymiseen saatiin ohjaajalta lisäpontta uudella namikokeilulla. Kissanruokaa kongissa! Toimiii! Ruska ei oo aiemmin pitänyt kongia oikeestaan minään. Ei siis todella oo viittiny vaivautua, mutta nyt paineli mun perässä tosi kiitettävästi. :)

Hyvillä fiiliksillä siis jatketaan ja nyt Rauhoittelu-kotitehtävän kimppuun!

Tänään aloitetaan

Koirakoulu Ruskan kanssa. Ruska on viime vuoden puolella Rakveresta Pelastetaan Koirien kautta tullut reilun vuoden ikäinen tytteli. Muutaman kuukauden ollaan toisiimme tutustuttu ja nyt on aika alkaa oikeasti opetella uusia asioita. Treenailua aloitellaan Heiluvan hännän arkitottis-kurssilla. Tarkoituksenani on siis pitää treenipäiväkirjaa siitä, miten Ruskan kanssa hommat sujuu. Edetäänkö me ja miten? Ruska nimittäin kysyy: Miksi? Sitä ei todellakaan kiinnosta tehdä mua miellyttääkseen yhtään mitään. Ruska tekee tasan sitä mikä sitä itseä huvittaa. ;)

Ruskan kanssa aloitetaan ihan alusta. Sen verran ollaan otettu varaslähtöä, että naksun ääni alkaa olla Ruskalle tuttu. Oikean namin löytäminen on ollut suhteellisen hankalaa, ihan millä tahansa pipanalla, se ei lähde hötkyymään. Kuivattu maksa ja 80 % lihaa sisältävät namit toimii. Jotain tosi spessua siis pitää olla, muuten nami tipahtaa hyvin äkkiä huulten välistä maahan.

Treenireppu on jo pakattu...