Meillä meni niin pirun loistavasti ton auton kanssa. Viime viikolla käytiin äitin luona ja Pitkäkoskella autoillen ja kivaa oli. Aivan mahtavaa oikeestaan! Ruska hyppäsi iloisena kyytiin ja rouskutteli nameja takapenkillä. Nou problemas!
Meni niin hyvin, että uskaltauduttiin lähtemään mökkireissulle viikonloppuna. Etukäteen tutkin reittiä ja aattelin, että okei aika pitkä matka ja isompi hyppäys tulee mutta kun se on oikeestaan pelkästään motaria ja vikat muutaman kilometriä mökkitietä mä voin vaikka kävellä Ruskan kanssa, jos alkaa siltä tuntua.
Niin siinä sitten kävi, että mä tein sarjan erittäin huonoja päätelmiä, enkä tajunnu ottaa kaikkea huomioon ja mokasin perusteellisesti.
Moka 1. Ruska näki kun pakattiin. Se oli tässä vaiheessa jo silleen, että mikä juttu tää on. Otin kosketuskepin esiin ja se näytti rauhoittuvan ihan ok. Hyppäsi ite autoon ja namit kelpas.
Moka 2. Jossain vaiheessa sille alko tulla huono olo. Sitten se oksusi, mutta oli ihan erilainen kun aiemmin. Paljon reippaampi ja yritti syödä ne omat oksunsa. Lopetin tietty siihen sen namittamisen, mutta jatkettiin kuitenkin matkaa. Ei olis pitäny.
Moka 3. Ruska rauhoittui sitten, ei oksunnu enempää ja matka jatkui ihan ok. Sitten eksyttiin. Big Time! Ajettiin jostain ohi ja navigaattori ohjas meidät jonnekin pirun kärrypoluille. Rellu romppuutti menemään. Vettä tuli kaatamalla ja se kerpeleen navigaattori oli ihan sekaisin. Jouduttiin tekeen uukkareita jne. Viimenen tunti oli ihan tuskaa. Ruska oksensi varmaan kymmenen kertaa.
Toi oli aika lähelle se painajainen mitä mä olin pelänny. Ehkä meihin olis voinu vielä salama iskeä tai jotain...
Koko viikonlopun satoi, sentään oli hyvää seuraa, ruokaa ja sauna! Mä en edes osannut siinä hirveesti nauttia kun pelkäsin jo sitä paluumatkaa. Yöllä suunnittelin vaan, että miten me saadaan Ruska jotenkin takaisin kotiin. Kelasin, että jos se oksuuminen alkaa heti, niin Teemu saa heittää meidän Tampereelle ja me mennään loppumatka junalla tai... Emmä tiedä...
Kun lähdettiin kotiin päin, en edes yrittäny mitään houkutteluja ja vaan nostin Ruskan autoon. Se ei tykänny sitten yhtään, mutta kiltti kun on, se vaan istu ja jurotti mun vieressä takapenkillä. Kuolaaminen alkoi ihan heti. Se oli kuitenkin suht vähäistä, mutta kyllä sieltä jotain koko ajan tuli. Se verran ok, kuitenkin että ajettiin koko matka suorin tein himaan. Kolmet oksut tuli matkalla.
#€%&/(&%#%&/!!! #tähän kaikki mahdolliset kirosanat mitä vaan keksin# Viduttaa niin kerpeleesti!!!! Ei ne oksut varsinaisesti, saahan sitä siivottua, mutta Ruskan se luottamus joka alkoi olla tosi upeessa vaiheessa. Meillä oli tiimi joka toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Ja nyt... Ihan sama jos olisin vetänyt sitä nyrkillä turpaan. Yhtä paha olo sille tuli. Tekee mieli hakata päätä seinään.
Ruska otti sen verran ja syystäkin, erittäin ansaitusti nokkiinsa, että ei meinannu illalla lähteä mun kanssa edes ulos. Nyt on jo vähän normaalimpi, mutta aristelee tilanteita, jotka on ollut sille jo pitkään ok.
Mä en halua edes nähdä sitä hiton Rellua tällä hetkellä. Kun tästä nyt molemmat (mä varsinkin!) rauhoitutaan, niin käydään tsekkaamassa miten paljon hallaa saatiin aikaa.
Juhannuksena lähetäänkin sitten Kauhavalle. Junalla.
tiistai 15. kesäkuuta 2010
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Ruska ja Rellu - eli autopelon intensiivikarkotus jatkuu
Me ollaan tehty tosi paljon töitä molemmat ja edistytty upeasti. Mä en olis ikinä uskonut, että viikossa ollaan jo näin pitkällä. 2-5 kertaa päivässä olla hengattu autolla.
Tässä raporttia.
Päivä 5.) Aamuharkat meni sen verran mallikkaasti, että nyt oli auton käynnistyksen aika. Ensin Teemu autoon kuskin paikalle ja mä Ruskan kanssa toiselle puolelle ja ihan niinkun ennenkin ollaan tehty. Houkuttelin sitä kosketuskepillä autoon. Tietty siihen tuli just joku mamma kääntämään autoonsa muutaman metrin päähän, eli Ruska seisoskeli siinä auton vieressä ja sitä vähän ihmetteli. Mä tungin sille namia naamaan kun se vaan hengas siinä rauhassa. Kun se nainen lähti tuli vielä yks kävelijä ohi ennenkun päästiin asiaan. Ruska autoon, ikkuna auki, ovi kiinni, naksu-namia koko ajan, ovi auki koira ulos. Sitten mä jätin oven auki, me mentiin muutaman metrin päähän syömään nameja ja Teemu käynnisti auton. No hittolainen kun siitä meidän romusta lähtee siis aivan järkyttävä meteli (tai ehkä mulla oli vaan korvat herkillä). Ruska sitä vähän kavahti, mutta rauhottui syömään herkkuja. Sitten mä en edes kauheesti miettinyt kävelin vaan reippaasti autolle, Ruskan remmi oli löysällä, eli se olis voinu jäädä paikalleen, mutta se tuli mukaan. Kyykistyin siihen oven viereen ja Ruska tuli aika lähelle. Siitä vaan namittelin ja aloin vuoraamaan sitä autoa niillä nameilla niinkuin aiemminkin ja hetken aristeltuaan Ruska menikin sisään ja hyppäsi penkille!! Vähän se jäi askarruttamaan, että olisko kuitenkin pitänyt tehdä toi hitaammin. Ihan 'vapaasti' se oli siinä koko ajan, en pitänyt tietenkään mitenkään kiinni, mutta jonkun verran kuitenkin arasteli.
Päivä 6.) Ainakaan sen suurempia traumoja saanut sille edellisenä päivänä aikaseksi. Ruska meinaan lähti heti painamaan autolle, kun aamutoimet oli pusikossa tehty. Siinä oli taas vähän ylimäärästä häiriötä, mutta sain Ruskan autoon muutamalla namilla ja sitten pois sieltä. Sitten laitoin maahan kasan nameja ja yritin käynnistää autoa kurkottamalla pelkääjän ovesta. Tässä mä tunaroin oikeen kunnolla, kun laitoin vahingossa vaihteen kakkoselle (Teemu pirulainen oli jättänyt sen vapaalle, syytetään sitä ;) ) ja siis hyppyytin autoa oikein kunnolla. Ruska pikkasen kauhistui, mutta eväät kelpas ja sitten kun se käynnistäminen ei onnistunut, niin aattelin että ok unohdetaan se ja uudestaan vaan Ruska autoon ja pois. Sitten aattelin, että kokeilen kuitenkin uudestaan sitä käynnistystä. Ruskalle nameja maahan, laitoin auton vapaalle ja käyntiin ja sitten lähestyttiin uudelleen. Se onnistu tosi hyvin, mutta sitten Ruska yritti taas ryykästä suoraan penkille ja jäi roikkuun siihen puoliväliin ja pakitti kunnolla. Se tuli kuitenkin takasin ja sain ohjattua sen lattian kautta penkille. Taisi kuitenkin venyä treeni ehkä vähän liian pitkäksi, vaikka ei sitä Ruskasta ainakaan vielä huomannut.
7.) Huomasin, että olin laittanut Ruskan liian lähelle käynnistyksen ajaksi ja se alkoi reagoimaan siihen. Kun laitoin sen viiden metrin päähän syömään nameja, käynnistysääni ei haitannut sitä ja edettiin taas paremmin. Tässä vaiheessa mä pystyin laittaa Ruskan joko käymättömään tai käynnistettyyn autoon. Muutamia nameja siihen vielä menee (ja kosketuskeppi!), mutta aika nopeasti se kuitekin onnistuu. Viimeisin treeni meni silleen, että laitoin Ruskan ensin autoon ja laitoin oven kiinni. Kiersin kuljettajan paikalle. Namitin sieltä sitten käynnistin auton. Ja jakelin nameja. Sammutin ja käynnistin. Ei tuntunu kuulkaa enää missään tommoset. Peräpeilin sain just hyvin väännettyä niin, että siitä näkee mitä se siellä puuhaa. Sammutin auton kiersin taas Ruskan puolelle ja avasin oven. Se vaan makoili siellä penkillä, eikä sillä ollu mitään kiirettä ulos. Illalla vielä vähän kaasuttelin ja peruuttelin, eikä Ruska ollut millänsäkään.
8.) Tänään sitten lähdettiin liikkeelle. Rauhassa mentiin autolle. Laitoin Ruskan autoon ja kiersin kuskin paikalle, käynnistin, sammutin, koira ulos ja uudestaan. Sitten ajettiin tooosi rauhassa tohon ihan viereen taimitarhalle. Namia tungin sen suuhun takapenkille koko ajan. Matkaa oli jotain 100 metriä. Pysähdyttiin siellä ja koira ulos ja mentiin vähän metsään hengailemaan. Sitten taas autoon ja ajettiin takasin ulvilantielle parkkiin ja lähdettiin lenkille. Namit loppu kesken, jotenkin takas tullessa ei päästy harjotteleen. Äsken käytiin taas harjottelemassa. Ruska hyppäs suorilla takapenkille, ennenkuin mä ehdin edes kaivaa mitään systeemejä esille. Ajettiin tohon toiselle pikkutielle ja siellä taas koira ulos ja hengailua. Mun piti ottaa sen lelu mukaan, että oltais voitu leikkiä ja riehua, mutta unohdin sen. Sitten Ruska autoon ja ajettiin kotiin. Mikään kiire sillä ei ollu pois autosta.
Nyt täytyy vaan pitää pää kylmänä, ettei tuu liian isoja hyppäyksiä!
Mä oon niin ylpeä meidän tiimistä!
Tässä raporttia.
Päivä 5.) Aamuharkat meni sen verran mallikkaasti, että nyt oli auton käynnistyksen aika. Ensin Teemu autoon kuskin paikalle ja mä Ruskan kanssa toiselle puolelle ja ihan niinkun ennenkin ollaan tehty. Houkuttelin sitä kosketuskepillä autoon. Tietty siihen tuli just joku mamma kääntämään autoonsa muutaman metrin päähän, eli Ruska seisoskeli siinä auton vieressä ja sitä vähän ihmetteli. Mä tungin sille namia naamaan kun se vaan hengas siinä rauhassa. Kun se nainen lähti tuli vielä yks kävelijä ohi ennenkun päästiin asiaan. Ruska autoon, ikkuna auki, ovi kiinni, naksu-namia koko ajan, ovi auki koira ulos. Sitten mä jätin oven auki, me mentiin muutaman metrin päähän syömään nameja ja Teemu käynnisti auton. No hittolainen kun siitä meidän romusta lähtee siis aivan järkyttävä meteli (tai ehkä mulla oli vaan korvat herkillä). Ruska sitä vähän kavahti, mutta rauhottui syömään herkkuja. Sitten mä en edes kauheesti miettinyt kävelin vaan reippaasti autolle, Ruskan remmi oli löysällä, eli se olis voinu jäädä paikalleen, mutta se tuli mukaan. Kyykistyin siihen oven viereen ja Ruska tuli aika lähelle. Siitä vaan namittelin ja aloin vuoraamaan sitä autoa niillä nameilla niinkuin aiemminkin ja hetken aristeltuaan Ruska menikin sisään ja hyppäsi penkille!! Vähän se jäi askarruttamaan, että olisko kuitenkin pitänyt tehdä toi hitaammin. Ihan 'vapaasti' se oli siinä koko ajan, en pitänyt tietenkään mitenkään kiinni, mutta jonkun verran kuitenkin arasteli.
Päivä 6.) Ainakaan sen suurempia traumoja saanut sille edellisenä päivänä aikaseksi. Ruska meinaan lähti heti painamaan autolle, kun aamutoimet oli pusikossa tehty. Siinä oli taas vähän ylimäärästä häiriötä, mutta sain Ruskan autoon muutamalla namilla ja sitten pois sieltä. Sitten laitoin maahan kasan nameja ja yritin käynnistää autoa kurkottamalla pelkääjän ovesta. Tässä mä tunaroin oikeen kunnolla, kun laitoin vahingossa vaihteen kakkoselle (Teemu pirulainen oli jättänyt sen vapaalle, syytetään sitä ;) ) ja siis hyppyytin autoa oikein kunnolla. Ruska pikkasen kauhistui, mutta eväät kelpas ja sitten kun se käynnistäminen ei onnistunut, niin aattelin että ok unohdetaan se ja uudestaan vaan Ruska autoon ja pois. Sitten aattelin, että kokeilen kuitenkin uudestaan sitä käynnistystä. Ruskalle nameja maahan, laitoin auton vapaalle ja käyntiin ja sitten lähestyttiin uudelleen. Se onnistu tosi hyvin, mutta sitten Ruska yritti taas ryykästä suoraan penkille ja jäi roikkuun siihen puoliväliin ja pakitti kunnolla. Se tuli kuitenkin takasin ja sain ohjattua sen lattian kautta penkille. Taisi kuitenkin venyä treeni ehkä vähän liian pitkäksi, vaikka ei sitä Ruskasta ainakaan vielä huomannut.
7.) Huomasin, että olin laittanut Ruskan liian lähelle käynnistyksen ajaksi ja se alkoi reagoimaan siihen. Kun laitoin sen viiden metrin päähän syömään nameja, käynnistysääni ei haitannut sitä ja edettiin taas paremmin. Tässä vaiheessa mä pystyin laittaa Ruskan joko käymättömään tai käynnistettyyn autoon. Muutamia nameja siihen vielä menee (ja kosketuskeppi!), mutta aika nopeasti se kuitekin onnistuu. Viimeisin treeni meni silleen, että laitoin Ruskan ensin autoon ja laitoin oven kiinni. Kiersin kuljettajan paikalle. Namitin sieltä sitten käynnistin auton. Ja jakelin nameja. Sammutin ja käynnistin. Ei tuntunu kuulkaa enää missään tommoset. Peräpeilin sain just hyvin väännettyä niin, että siitä näkee mitä se siellä puuhaa. Sammutin auton kiersin taas Ruskan puolelle ja avasin oven. Se vaan makoili siellä penkillä, eikä sillä ollu mitään kiirettä ulos. Illalla vielä vähän kaasuttelin ja peruuttelin, eikä Ruska ollut millänsäkään.
8.) Tänään sitten lähdettiin liikkeelle. Rauhassa mentiin autolle. Laitoin Ruskan autoon ja kiersin kuskin paikalle, käynnistin, sammutin, koira ulos ja uudestaan. Sitten ajettiin tooosi rauhassa tohon ihan viereen taimitarhalle. Namia tungin sen suuhun takapenkille koko ajan. Matkaa oli jotain 100 metriä. Pysähdyttiin siellä ja koira ulos ja mentiin vähän metsään hengailemaan. Sitten taas autoon ja ajettiin takasin ulvilantielle parkkiin ja lähdettiin lenkille. Namit loppu kesken, jotenkin takas tullessa ei päästy harjotteleen. Äsken käytiin taas harjottelemassa. Ruska hyppäs suorilla takapenkille, ennenkuin mä ehdin edes kaivaa mitään systeemejä esille. Ajettiin tohon toiselle pikkutielle ja siellä taas koira ulos ja hengailua. Mun piti ottaa sen lelu mukaan, että oltais voitu leikkiä ja riehua, mutta unohdin sen. Sitten Ruska autoon ja ajettiin kotiin. Mikään kiire sillä ei ollu pois autosta.
Nyt täytyy vaan pitää pää kylmänä, ettei tuu liian isoja hyppäyksiä!
Mä oon niin ylpeä meidän tiimistä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)