Irti autopelosta yritys numero 2

No niin, kuin ihmeen kaupalla kävikin sil viisiin, että meidän oma Rellu palasikin rilluttelureissultansa takaisin kotiin. Jesh! Ei sillä, että sillä ensisijaisesti haluaisin ajella, mutta onhan se kiva parkata tohon kadun reunaan, että voidaan Ruskan kanssa jatkaa autoon hivutusta. Sikäli nyt oli aika ideaalit lähtökohdat: no omaa pihaa ei ole edelleenkään, mutta sentään kesämpi ja vähemmän loskaa. Ja vielä se, että Ruskan edellisestä autoilusta on melkein kuukausi. Eli on ehkä pahat fiilikset vähän ehtiny unohtua. Nyt meillä olis muutama viikko aikaa ennenkuin kesän reissut alkaa, joten tehokuuri alkakoon heti miten. Kaivoin taas sen Canis-lehden ohjeistuksen esiin ja sitten mentiin. Viime torstaina tää alotettiin eli neljättä päivää viedään. Me ollaan käyty autolla aina kun käydään ulkona, pidemmillä lenkeillä käydään 2 kertaa, mennessä ja tullessa. Pari kertaa on jäänyt väliin kun nurtsia leikattiin auton vieressä ja kun piski ei suostunut liikkumaan mihinkään ja vetäs mamman hermon vähän tiukalle.

Tähän mennessä on tapahtunut seuraavaa:

Päivä 1.) Päästiin tosi kivasti auton vierelle, rämpyttelin eka auton ovenkahvaa ja namittelin. Seuraavalla kerralla jo avasin oven ja naksutin ja namitin koko ajan kun se pysy paikalla, eikä lähtenyt haneen. Niissä ohjeissahan on, että koiran pitäis itse kiinnittää huomiota autoon ja siitä sitten palkataan. Mutta mä en oikeen ymmärrä, että miksi Ruska olis yhtään kiinnostunut siitä autosta kun se kuitenkin pitää pitää sen verran pitkällä hihnalla, että pääse pois tilanteesta ja tutkimaan kaikkea muuta mitä maailmalla on tarjottavana. (Näköjään Ruska ei enää yksin kysy, että miksi. ;oP ). Niinpä mä laitoin nameja siihen mikä se on, apua auto-sanastoa, no se siinä mikä jää oven alle kun se on kiinni. Nyt siis ovi oli auki ja namit siinä ja Ruska uskalsi niitä syödä.

Päivä 2.) Taas namia pitkin sitä juttua, lattialle penkin eteen ja penkin reunalle ja Ruska söi niitä ja uskalsi jopa vähän nojata etutassuilla autoon kun kurotteli herkkuja. Sehän on sen verran pieni, että sen pitää ensin hypätä siihen lattialle ja siitä vasta penkille. Mä en halua sitä nyt nostella, että sillä pysyy se fiilis vapaaehtoisuudesta. Vähän se yritti suoraan siihen penkille mennä, mutta ei onnistunut ja Ruska pakitti. Kun se lähesty uudestaan annoin lisää namia.

Päivä 3.) Meillä on jo pieni rutiini. Ruska tulee tosi kivasti autolle. Oon alkanut käyttää mennään autolle -sanontaa, jota se ei tietty tajua. Mutta ehkä joskus. Mä avasin ovet ja annoin namia kun se odotti kiltisti. Avasin oven ja taas namia. Sitten vuorasin nameja pitkin autoa, ihan kunnolla sinne penkille asti ja sinnehän se meni!! Oikeesti jo kolmantena päivänä mun koira, joka aiemmin ei suostunut lähtemään ulos ollenkaan kun haistoi käsistä auton, istui vapaaehtoisesti auton takapenkillä. Siis ei oo todellista! Eihän se siellä kauaa ollut, mutta sen verran kun namia riitti.

Päivä 4.) Aamuharkat takana. Mä yritin miettiä millä saisin sitä aikaa pidennettyä, kun pelkkää namiahan Ruska ei kauvoja odottele, se lähtee meneen. Niinpä nappasin kosketuskepin mukaan ja korvasin ne autoon levitellyt namiröykkiöt sillä. No pikkasen pistin nakkia, että päästiin vauhtiin, mutta muuten laitoin kosketuskepin siihen hollille ja aina kun se tuli koskemaan sitä naksu-palkka ja keppiä sen verran kauemmaksi, että sain sen avulla Ruskan sinne penkille. Kosketuskepin kanssa sain tilanteen huomattavasti rauhallisemmaksi ja pystyin jopa ite lopettamaan sen namituksen ja Ruska jäi siihen istuksimaan, niin että sain pyytää sen alas autosta. Täytyy todellakin muistaa ohjata se aina siitä lattian kautta, koska taas se meinas ryykästä suoraan penkille ja ei onnannu ja se pakitti heti. Nopeasti se tuli kuitenkin yrittämään uudestaan.

Nyt sitten jatketaan kepin kanssa ja seuraavaksi pitäis laittaa ovea kiinni. Mä luulen, että sekin on sille ihan ok kun pikku hiljaa tehdään, mutta entäs sitten kun moottori laitetaan käyntiin.... Se mua kyllä jännittää. Mutta helpottaa suuresti kun voi keskittyä vaan yhteen pieneen yksityiskohtaan kerrallaan. Mä oon ollu ihan ihmeissäni kuinka älytöntä vauhtia me ollaan edetty!

Ihana kesä

Yleensä tulee aloitettua kaikella kuralla, joten tällä kertaa lähdetään etenemään sieltä toisesta päästä. Ruska on oppinut asioita! Se istuu kiltisti kun tullaan sisään ja odottaa, että saan siltä valjaat pois. Myös kun lähdetään ulos se nykyään istuu eikä riehu/pure valjaita/säädä kaikkea muuta, kuten ennen. Se osaa myös ulkona kiertää esteitä oikeeseen suuntaan. Kun tulee pyörä vastaan se tulee luokse melkein automaattisesti -> tää tarkoittaa maksista! Se tulee hakemaan herkkua itse ja malttaa odottaa sitä. Tää on itseasiassa suuri edistysaskel, nyt voidaan alkaa oikeesti opettelemaankin ulkona jotain kun mulla on sellasta valuuttaa mitä Ruska haluaa ja mitä se jopa odottaa. Verraten aiemmin kun sille tunki vaikka mitä tavaraa naamaan, niin se vaan paineli ohi. Kun ei siis niin kiinnosta! Mutta nyt heh heh!

Ruoka maistuu tällä hetkellä tosi hyvin. Vähän ehkä liiankin hyvin, pikkasen on tullut painoa lisää, eli pitää sitä tarkkailla, ettei mee överiksi. Ja Ruska on huomannu, että meillä on parempi pitää ite ruoka-ajoista kiinni, mamma kun ei aina muista. Äskenkin kävi keittiössä vinkumassa kun täällä vaan dataillaan, eikä evästä kuulu...

Sitten oon onnistunut opettamaan sille, että kun se jäi jälkeen -> naksautin kieltä -> Ruska tili luokse -> namia. Eli kannattaa jäädä jälkeen jolloin naksautetaan ja sit tulee maksista. Eilen meillä kesti yli tunti kävellä Munkan rantaan kun neiti oli sitä mieltä, että mihinkään ei liikuta ennenkuin eväät on esillä ja koko ajan tarvis saada lisää. Siinä vaiheessa lopetin sen kongin kanssa riehumisen ja vaan odotin. Tyyppi kans istu ihan rauhassa keskelle tietä, silleen joo ei mitään kiirettä, että jatketaan sitten kun ne namit taas tulee mukaan kuvaan. Mut mä en olekaan mitään eilisen teerenpoikia näissä jutuissa. Aattelin vaan, että voi voi Ruska kuule mulla on ollu paras mahdollinen opettaja just näihin tilanteisiin. Rakas terriinini Jaska-mummeli, jonka suuren persoonan kanssa sain neljä vuotta käydä näitä taisteluja päivittäin. Mä jaksan kyllä odottaa. ;) Ei Ruska helpolla luovuttanut, kuten sanottua matka-aika venyi kolminkertaiseen normaalista. Takasin päin tultiin jo nopeemmin ;)

Ja sitten tuli ihana kesä ja mamma tuli kipeeksi. Hittolainen, ei me ehdittu siitä hirveesti nauttia kun ei sitä kuumessa paljoa rannalla hengailla. No jotain sentään...

Ruska oli ihana sisarhentovalkoinen mun sairastaessa.


Orsonkin on päässy kunnolla ulkoilemaan partsille ja se nauttii täysin siemauksin. Kerran meinasi tosin jäädä sinne kokonaan kun epähuomiossa laitettiin ovi kiinni ja mitään ääntä se ei tietenkään osannu siellä pitää. Ruska onneksi tajusi, että iso-veikka puuttuu ja halusi kovasti partsille Ortsua pelastamaan.


Ruska yhdessä lempipuuhassaan. Kaivaminen on parasta!


Kyl mekin hetkeks ehdittiin rantsuun. Munkan rannassa korvaeläin ja mää.

Tärpit

No niin nyt sitten kelpais Ruskalle joku kiva pikku uros tai isompikin, ei haittaa vaikka olis leikattu tai oikeestaan narttukin käy. Tai mikä vaan millä on pikkasen karvaa ja neljä jalkaa. Juoksut on nyt puolessa välissä ja Ruska on myös alkanut toden teolla merkkailemaan. Sitä se ei oo aikasemmin tehnyt yhtään ja oli aika huvittavaa nähdä kun se polleena kuopi maata takajaloilla. ;D Uros parat ulisee perään, vaikka me yritetäänkin kiertää ne mahd. kaukaa. Tänään tuli joku mastiffiuros vastaan ja oli sen omistajalla pitelemässä kun se olis ihan pikkasen vaan halunnut tulla moikkaamaan. Onneks Ruska on sen verran pieni, että sen saa pideltyä helposti vaikka se haluaiskin mennä jakamaan rakkautta kaikille.

Ruska kuuntelee mua ulkona nyt jonkun verran. Ei tietenkään silloin kun se haistelee uroiden hajuja tai niitä on suht lähellä, mutta se nyt olis ihan liikaa pyydetty. Sen verran kuitenkin, että voin käyttää sillä flexiä eli kielennaksautuksesta se tulee luokse kun on pyöriä jne. tulossa vastaan/ohi. Se on myös vähän niinkun oppinut mun älyttömän "Tus tälle puolelle tietä käveleen" -kehotuksen. Eli kun se lähtee haahuilemaan, mä sanon sille tolleen ja se tulee samaan reunaan mun kanssa. Ei se sitä kauaa muista ja lähtee taas vaeltelemaan, mutta kummiski aika hienosti!

Pikkasen kuvia keväiseltä rannalta:

Nam! Loistoeväät -> maksamakkaraa kongissa


Nuuskutusta


Yleistä ihmettelyä


Korvaeläin