Ihana kevät

Huh huh, oikein nolottaa kun en oo saanu ikuisuuteen päivitettyä Ruskan blogia. On ollut sen verran aikaa vieviä omia projekteja, että Rukkasen kanssa ollaan keskitytty lähinnä normihengailuun. Vaikka onhan tässä ehtinyt kaikenlaista tapahtua sitten viime kirjoittelun.

Syksyllä käytiin Ruskan kanssa lääkärissä rokotuksilla. Ihan kivasti meni, vaikka rokote kirpasikin kovasti. Lääkärin mukaan Ruska on terve ja onnellinen pieni koira. :)

Joulua vietettiin Kauhavalla ja Ruskalla oli tärkeä tehtävä vartioida kinkkua kun se paistui uunissa.



Alkuvuodesta Ruska pääsi mannekiinin hommiin esittelemään Pikku Haukku koirien kierrätysmateriaaleista tehtyjä villapaitoja. http://pikkuhaukku.blogspot.com/



Sitten olikin isompi jy... jymäys, eli niinhän siinä sitten pääsi käymään, että meillä on nyt mökki. <3 Pääsiäisenä päästiin ekaa kertaa omalle möksälle ja säät hellikin sitten ihan enemmän kanssa. Ruskalle on syötetty saavikaupalla nameja ja se onkin pysynyt ihan ok pihassa. Sitten kun sillä alkaa luoksetulo-leikin into hälvetä, se pitää laittaa liinaan kiinni.

Onnellista puuhastelua, Ruska ja kuoppa.



Ekat rillaukset, tyylikkäällä grillivirityksellä



Lenkillä takametsässä



Ihana aurinko!



Joo! Mä tuun!



Mökkeily on rankkaa

Onko se pentu?

Sitä meiltä kysytään tosi usein. Sikäli aika hauskaa kun Ruskalla oli itellään pennut jo vuosi sitten. Mutta sen verran innokas ja iloinen se on, että en toisaalta ihmettele. Koulutusrintamalla on edelleen ollut meillä aika hiljaista, ollaan keskitytty vaan yhdessä olemiseen ja tekemiseen. Jokainen lenkki on Ruskalle edelleen tutkimusmatka. Ihan niinkun se pikkasen mua jopa kuuntelisi. Tietty välillä pitää sikailla, mutta esim. puita se osaa kiertää oikealta puolelta, suusta antaa kaiken ylimääräsen jne. Suurin läpimurto tällä hetkellä on tullut Orsonin kanssa. Jänis voi olla vapaana ja Ruskaa ei pahemmin hetkauta. Eilen olin jopa unohtanut Orsonin häkin auki kun lähdin leffaan ja kivasti tuli Jänis Teemua ovelle vastaan kun se tuli kotiin. Että kaiketi ne pärjää ihan hyvin. ;) Mutta yleensä ehkä kuitenkin pyritään pitämään tyypit erillään kun me ollaan poissa.

Autoiltu ollaan jonkun verran ja nyt kun oltiin viime viikonloppuna Peräseinäjoella mökillä ei tullu yhtään oksuja ja kuolaakin tosi vähän. Eli parempaan päin.

Ruska ja keppi



Ruska kiipeilee



Tutustumista



Orson unessa.



On se niin söpö kun se nukkuu.



Komia-Orson

Pelastetaan Koirat VarjoMatch Show 2010

No pikkasen myöhässä tulee päivitystä, mutta sen pitäähän sitä mainita jälleen kerran aivan mahtavasta PK: mätsäristä. Paljon nähtiin vanhoja tuttuja ja tavattiin uusia naamoja. Nähtiin Ruskan kanssa myös sen 'sukulaisia' eli samasta laumasta Anijasta pelastettuja koiria. Ruska otti koko homman tosi lunkisti ja halusi vaan leikkimään ihan kaikkien kanssa. Pikku villitsijä. ;oP

Ensin käytiin kuitenki nakinsyöntikisassa. Ruska hoiti sen tuttuun tyyliinsä. Hyvin hitaasti jäi makustelemaan jokaista nakinpalaa paikalleen ja ihmettelemään... ;)



Kaikki tarhoilta tulleet koirat saa merkiksi valkoisen nauhan hihnaansa



Muistaakohan ne toisensa. Ruska ja Anijalainen Nappi.



Iki-ihana Nappi herra



Toinen Anijalainen Kaunis Ruu



Kehässä mentiin hienosti eteenpäin



Tuomarin arvioitavana



Ruun kanssa kehässä



Punainen nauha saatiin, mutta sitten ei päästy etiäpäin sen pidemmälle. Tärkeintä kuitenkin oli, että meillä oli mahtava päivä ja olin super ylpeä Ruskasta!!

Ihana kesä jatkuu!

Loistosäät vaan jatkuu, jesh! Meidän lomailut on nyt ohi. Millään ei oltais haluttu Gaijasta lähteä. Kaks viikkoa meni ihan liian nopeasti ja me nautittiin Ruskan kanssa täysillä joka hetkestä. Uskaltauduin sitten kuitenkin pitämään sitä pihassa ja rannassa vapaana. Gaija kun on niemen kärjessä ja tielle on sieltä vähän matkaa. Päivät kului leppoisasti, Ruska kuopsutteli pihalla koloja ja mä kitkin kasvimaita, sitten mä kävin uimassa ja Ruska kaivoi lisää kuoppia ja sitten iltaisin käytiin Lauran ja Juno-koiran kanssa lenkillä. Kanoja, lampaita ja hevosia Ruska ensin pelkäsi, mutta kun otin sitä mukaan kun menin hoitamaan niitä se alkoi pikku hiljaa tottua niihin ja niiden ääniin. Ruskalle oli paljon uuttaa ja ihmeellistä ja niin oli mammallekin ja kaiken kruunasi ihanat ihmiset, jotka sai meidät tuntemaan olomme niin täysin tervetulleeksi.

Lampaat oli tosi huomiohakuisia, tuli hakemaan rapsutuksia ja söi ihan mitä vaan. Tässä ruokalistalla nokkosia.


City-koira meets farm animals


Kanat oli tosi hauskoja tyyppejä, hirvee häsellys päällä koko ajan.


Happy Chicken


Chicken run - aamupalaa meille nyt!


Kauniit heposet (vai oliko toinen poni?? emmääää muista) Eniveis Qvena (mustavalkoinen) ja Pilaris


Hepat hengailevat perinnelaitumella.


Pihakoira - Ruska päärakennuksen edessä


Ruska koivukujalla


Ruskan uusi ystävä Juno


Metsät oli täynnä mustikoita, kovin harmittavaisesti myös siellä oli myös hyttysiä


Ruska harrastaa


Mamma relaa riippukeinussa


Niin kaunista, että melkein itkettää


Mun kaunis tyttö


Kotiuduttuamme käytiin heti Roturacessa Hyvinkäällä, Ruska ei tosin juossut, mutta edusti mallikkaasti Nyt hiljaa! -joukkueen varakoirana. Samalta reissulta jäi käteen Ruskan uusi ja ihana panta.


Nyt uni maittaa omalla sohvalla.


Ja sitten vaan kohti uusia seikkailuja!

hippeilyä

Lähdettiin Ruskan kanssa siis tänään aamulla ähtariin ekokyläilemään pariksi viikoksi. Matka sujui loistavasti, tai no ihmeen säädyllisesti, kuolaa valui jonkun verran, mutta on se kyllä semmonen pikkutsemppari ettei mitään rajaa. Meidät otettiin tosi mukavasti vastaan ja Ruska on kuten arvata saattaa ihan kala vedessä täällä. Mä olen jo ehtinyt perunapellolle ja uimaan ja ruska on tutustunut pariin koirajaveriin ja ottanut hatkat pariinkin otteeseen. Ei siis saumaa pitää sitä irti täällä, toisaalta kaikki sen taitaa jo tunnistaa, että osaavat sitten palauttaa oikeeseen osoitteeseen. Mä olen täällä siis töissä muutaman tunnin päivässä ja muuten sitten relailen ja Ruska vaan rela
ilee koko rahan edestä. Nyt unta kuulaan, ennenkuin menee hermo tähän puhelimella naputteluun..

Hot! Hot! Hot!

Kylläpä sitä ollaankin viime kerralla oltu pahoin mielin liikkeellä.. Nyt on jo rauhoituttu ;) Tässä onkin jo ehtinyt tapahtua vaikka mitä.

Hipstamatic rulaa ja me ollaan matkalla Kauhavalle.


Juhannuksena oltiin Kauhavalla ja onneksemme päästinkin lähtemään jo keskiviikkona heti töiden jälkeen. Lemmikkivaunu oli lähes tyhjä, joten mikäs siellä oli matkustaessa. Ruska köllötteli tyytyväisenä omalla penkillään puoliunessa. Teemun isä oli meitä asemalla vastassa, heitettiin rinkat auton perälle ja hypättiin kyytiin. 2 minuutin ajon jälkeen tuli ensimmäisen kuolatippa ja sitten hieman nieleskelyä, joten me jäätiin suosiolla pois kyydistä ja käveltiin vika kilometri. Juhannuksena sitten vaan oltiin ja möllöteltiin. Me käytiin Teemun kanssa pariin kertaan juoksemassa pitkin lakeutta ja kyläiltiin Tuomaksella ja Annilla Kerttua katsomassa. Ruskaa ei otettu mukaan ja se pärjäsi loistavasti yksikseenkin kotosalla. (Parempi vaihtoehto kuin ottaa se autoon mukaan.) Irtioloa harjoiteliin vähän, mulla oli lautasellinen kinkkua ja kutsuin Ruskaa luokse kun se lähti muutamien metrien päähän. Tosi lyhyinä pidettiin noi harjotukset ja kun esim. syötiin ulkona Ruska oli pitkän liinan perässä. Kauhavan juhannuksen erikoisuudet eli lentokoneet ja muut pörräävät ei haitanneet Ruskaa yhtään, vaikka ajoittain pitääkin kovaa ääntä. Loistoreissu siis ja takaisinpäinkin junailu meni mukavasti vaikka vaunu olikin ihan täysi.

Lisää hipstailua, riehuntaa Ruskan kanssa terkkarin viereiselle nurmikentällä.


Kylänraitilla.


Kotimatkalla junassa väsytti kovin.


Sitten oltiin vielä viikko töissä. Jossain välissä ehdittiin M.Niemeläisten kanssa grillaamaan. Pojat on uimassa ja me tytöt parannetaan maailmaa. Ruska oli taas ihan kala vedessä. Suht rauhassa saatiin syödä eväät ja sitten se pisti pötkölleen kaikkien keskipisteeksi.


Sitten Ruska lähti mummolaan viikoksi kun kaksjalkaiset lähti Norjaan vuonoilemaan. Orson lähti iso-tädille hoitoon jo ennen juhannusta ja onkin siellä heinäkuun loppuun. Viime viikolla kävin iso-veikkaa moikkaamassa ja täydentämässä heinävarastoja ja hyvin tyytyväiseltä tyyppi näytti. Ei todellakaan olis halunnut lähteä mun mukaan. Se tietää jo, että yleensä aina kun mä saavun Tuikulle se tarkoittaa, että se joutuu kuljetushäkkiin ja sehän ei oo mitenkään kiva juttu. Mä siis saan osakseni hirveät tömistelyt ja hyvä kun antaa pikkasen silittää turvan alta. Ruskalla taas oli mennyt aivan loistavasti mummolassa, siitä on kuulemma tullut sielläkin oikea sylivaavi. Ja naapurit oli ihmetelly kun se on niin älyttömän hiljanen.

Yksi yö ehdittiin viettää himassa ja sitten lähdettiin veneilemään. Tätä me mietittiin moneen kertaan, että lähdetäänkö vai mitä tehdään. Mutta kun ilmat on tällaset, ei voitu vastustaa edes vähän raikkaampaa meri-ilmaa ja pakattiin itsemme ja piski autoon ja ajettiin Naantaliin. Kolmet oksut tuli matkalla ja kuolaa jonkun verran. Huoh! Vaikka toikin kuulostaa pahalta ei se kuitenkaan menny ihan älyttömäksi. Kun me alettiin satamassa purkaa autoa, äiti otti Ruskan ja ne lähti tutkimaan venettä, Ruska paineli pokalla sinne sisään ei ollu mitään ongelmaa. Pelastusliivit vaan päälle ja menoks. Venematkakin sujui loistavasti. Vastatuulessa tuli jonkin verran pärskeitä ja niitä Ruska vähän kammoksu.

Enskertalainen veneessä


Ja sitten vapaus! Ei remmiä + Ei valjaita = Maailman onnellisin pieni koira. Sen verran oli kuuma, ettei Ruskakaan jaksanut kauheasti tehdä tutkimusretkiä, loikoili siinä lähettyvillä ja kävi välillä moikkaamassa sitten teki jonkun pienen rundin ja palasi takaisin. Kertsossa oli neljä veneellistä ihmisiä ja kaikki tykästyivät Ruskaan kovasti, se kun on niin helppo, ei törkeänä kerjäile, ei hauku jne. Ainoa ihmetyksen hetki oli kun sunnuntai-iltana Ruska hävisi johonkin. Muutaman minuutin se varmaan oli poissa ja tuli sitten huutelun jälkeen takaisin ja hävisi taas. Minä ja äiti paikallistettiin se uuden huvimajan eli Ilotalon alta. Kuono pilkotti lautaseinän alta ja näytti siltä ettei se pääse sieltä itse pois. Sitten alkoi pelastusoperaatio. Herkkuja esille ja kaivettiin vähän sammalta alta pois ja saatiin ujutettua piski ulos sieltä. Vähän ajan päästä se oli taas menossa sinne, mutta kun kielsin ei mennytkään. Aamulla sitten päästettiin Ruska pissalle ja se ylläripylläri hävisi. Tehtiin siinä aamutoimet ja mä lähdin huussiin ja kun kävelin Ilotalon ohi sen alta kuului vinkunaa. Voih! Olen jäänyt jumiin. Voisinko saada herkkuja ja huomiota. Kiitos! Karjaisin vaan, että tuu kuule ihan ite veke sieltä, mä en enää lähde tohon huijaukseen mukaan. Sillä välin kun tulin vessasta takasin se olikin yhtäkkiä päässyt itse pois sieltä ja viiletti häntä heiluen muiden luokse. Tää oli siis niin klassinen temppu. Jaska teki tota myös. Heh heh! Turha kuvitella, että mä tollaseen enää menisin...

Kotimatka oli tuskastuttavan kuuma. Veneessäkin oli myötätuuli ja auto sitten taas ihan sauna. Eikä äidin auton ilmastointi toimi kunnolla. Ruska läähätti ja kuolasi, mutta ei oksunnu ollenkaan.

Kuumaah!


Nyt siis taas sen verran kotona, että vaihdetaan puhtaat vaatteet kassiin ja sitten me lähdetään Ruskan kanssa kaksistaan ekokyläilemään pariksi viikoksi Ähtäriin. Teemu lähtee pyöreissulle (temenretket.blogspot.com).

Scwooosch! - 2 viikkoa treenausta pöntöstä alas

Meillä meni niin pirun loistavasti ton auton kanssa. Viime viikolla käytiin äitin luona ja Pitkäkoskella autoillen ja kivaa oli. Aivan mahtavaa oikeestaan! Ruska hyppäsi iloisena kyytiin ja rouskutteli nameja takapenkillä. Nou problemas!

Meni niin hyvin, että uskaltauduttiin lähtemään mökkireissulle viikonloppuna. Etukäteen tutkin reittiä ja aattelin, että okei aika pitkä matka ja isompi hyppäys tulee mutta kun se on oikeestaan pelkästään motaria ja vikat muutaman kilometriä mökkitietä mä voin vaikka kävellä Ruskan kanssa, jos alkaa siltä tuntua.

Niin siinä sitten kävi, että mä tein sarjan erittäin huonoja päätelmiä, enkä tajunnu ottaa kaikkea huomioon ja mokasin perusteellisesti.

Moka 1. Ruska näki kun pakattiin. Se oli tässä vaiheessa jo silleen, että mikä juttu tää on. Otin kosketuskepin esiin ja se näytti rauhoittuvan ihan ok. Hyppäsi ite autoon ja namit kelpas.

Moka 2. Jossain vaiheessa sille alko tulla huono olo. Sitten se oksusi, mutta oli ihan erilainen kun aiemmin. Paljon reippaampi ja yritti syödä ne omat oksunsa. Lopetin tietty siihen sen namittamisen, mutta jatkettiin kuitenkin matkaa. Ei olis pitäny.

Moka 3. Ruska rauhoittui sitten, ei oksunnu enempää ja matka jatkui ihan ok. Sitten eksyttiin. Big Time! Ajettiin jostain ohi ja navigaattori ohjas meidät jonnekin pirun kärrypoluille. Rellu romppuutti menemään. Vettä tuli kaatamalla ja se kerpeleen navigaattori oli ihan sekaisin. Jouduttiin tekeen uukkareita jne. Viimenen tunti oli ihan tuskaa. Ruska oksensi varmaan kymmenen kertaa.

Toi oli aika lähelle se painajainen mitä mä olin pelänny. Ehkä meihin olis voinu vielä salama iskeä tai jotain...

Koko viikonlopun satoi, sentään oli hyvää seuraa, ruokaa ja sauna! Mä en edes osannut siinä hirveesti nauttia kun pelkäsin jo sitä paluumatkaa. Yöllä suunnittelin vaan, että miten me saadaan Ruska jotenkin takaisin kotiin. Kelasin, että jos se oksuuminen alkaa heti, niin Teemu saa heittää meidän Tampereelle ja me mennään loppumatka junalla tai... Emmä tiedä...

Kun lähdettiin kotiin päin, en edes yrittäny mitään houkutteluja ja vaan nostin Ruskan autoon. Se ei tykänny sitten yhtään, mutta kiltti kun on, se vaan istu ja jurotti mun vieressä takapenkillä. Kuolaaminen alkoi ihan heti. Se oli kuitenkin suht vähäistä, mutta kyllä sieltä jotain koko ajan tuli. Se verran ok, kuitenkin että ajettiin koko matka suorin tein himaan. Kolmet oksut tuli matkalla.

#€%&/(&%#%&/!!! #tähän kaikki mahdolliset kirosanat mitä vaan keksin# Viduttaa niin kerpeleesti!!!! Ei ne oksut varsinaisesti, saahan sitä siivottua, mutta Ruskan se luottamus joka alkoi olla tosi upeessa vaiheessa. Meillä oli tiimi joka toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Ja nyt... Ihan sama jos olisin vetänyt sitä nyrkillä turpaan. Yhtä paha olo sille tuli. Tekee mieli hakata päätä seinään.

Ruska otti sen verran ja syystäkin, erittäin ansaitusti nokkiinsa, että ei meinannu illalla lähteä mun kanssa edes ulos. Nyt on jo vähän normaalimpi, mutta aristelee tilanteita, jotka on ollut sille jo pitkään ok.

Mä en halua edes nähdä sitä hiton Rellua tällä hetkellä. Kun tästä nyt molemmat (mä varsinkin!) rauhoitutaan, niin käydään tsekkaamassa miten paljon hallaa saatiin aikaa.

Juhannuksena lähetäänkin sitten Kauhavalle. Junalla.